Kakkahattutäti

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ilmiön hyvin. Äitini opetti aina, että oikea rakkaus ei löydy etsimällä vaan se tulee vastaan kun on tullakseen. Kertoi esimerkkinä kuinka joku pariskunta oli tavannut liikennevaloissa. Baareista ei myöskään tosi rakkautta löydä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se rakkaus kuulostaa joltain yliluonnolliselta ilmiöltä joka vaan tapahtuu. Etsimällä kumppania tätä yliluonnolliselta ilmiötä ei voi tapahtua.

Tässä on myös tämä hyveellisyyspointti, eli vain huonot naiset etsivät seuraa baarista.

Ja siis kaipauksella tarkoitan sitä, että nainen voi vain haaveilla ja kaivata jotain sellaista, mitä hän ei todellisuudessa koskaan voi saada, koska olisi siihen arvoton ja kuvittelisi itsestään ihan liikoja.

”Mikä prinsessa sä luulet olevasi”, on miehen kommentti, jos nainen huomauttaa epäasiallisesta käyttäytymisestä.

Nainen jää suhteessa yksin, liimailemaan rakkausmielikuvien paloja kiinni todellisuuteen.

Kaipauksen ja toivomisen avulla nainen jaksaa uskoa siihen, että vielä joskus saa rakkautta.

Perinteinen rakkauskuvasto on siis väline, jolla meidät naiset on aivopesty sietämään sitä paskaa, mitä parisuhteessa oleminen on oikeasti naiselle ollut.

Nythän asiat ovat muuttuneet, kun on ehkäisy ja omat rahat. Koko rakkaussuhteen luonne on muuttunut riippuvaisuussuhteesta vertaissuhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisen itsetunnon lyttäämisellä ja käytöksen kontrolloinnilla on nimenomaan pyritty siihen, että nainen huolii ekan ääliön, johon sattuu törmäämään.

Sitähän nämä palstaäijät yrittävät nytkin jauhamalla karuselleista ja naisten "nirsoudesta".

Voi olla ihmetyksen aihe teille, mutta tällä metodilla minut painostettiin ensimmäiseen avioliittooni niinkin myöhään kuin 1987. Erosin kolme vuotta myöhemmin, olin 25 vuotta vanha.

Olet asian ytimessä. Tästä on kyse.

Romanttiset elokuvat ja tarinat ja laulut pönkittävät tätä mielikuvaa. Rakkaus on kaipausta.

Tähän ajatusmaailmaan kuuluu myös se, että rakkaus satuttaa, ja rakkauden eteen pitää kärsiä.

Helppo ja kiva ei ole rakkautta.

Kuunnelkaa vaikka Nina Simonen ”You don’t know what love is”.

(Suosikkini on Diamanda Galasin tulkinta tästä klassikosta).

Vierailija kirjoitti:

Minut on kasvatettu aina olemaan rehellinen.

Ei muuten ole hääviä tämä keskikalja tässä räkälässä.

Luulen, että löydät itsellesi sopivampaa seuraa sieltä kuppilasta. Muovituopit on enemmän sun juttu, kuin Villeroy & Boch.