Kaisaana

Hei kaikille ja hyvää viikonloppua! Katselin että aika monella on esikoinen tulossa ja mietin kuinka montaa synnytys jännittää? Entä he jotka ovat jo kokeneet synnytyksen? Onko jotain neuvoja? 

Tätini kertoi että hän on kokenut kivuttoman synnytyksen, ilman kipulääkitystä. En meinannut uskoa häntä, mutta toisaalta hän on synnytänyt neljä kertaa alateitse, joten ehkä hän tietää niksin tai pari synnytyksestä jotka voisi helpottaa. No onneksi on vielä aikaa pyöritellä asiaa mielessä.

Joku kyseli oloja ja mietin että olenko ainut näiden lisääntyvien finnien kanssa... Ja missä se raskausajan hehku on? Tunnen itseni kyllä erittäin epäviehättäväksi. En löydä oikeen mitään fiksua päälle pantavaa kun maha on alkanut pömpöttämään ja rinnat näyttävät niin härskeiltä... En oikeen osaa enään shoppaillakaan ja raskausvaatteita on vaikeata löytää. Serkun häätkin tulossa ja pitäisi sinne keksiä jotain fiksua, on tää hankalaa!

Enkä ole vielä päässyt kunnon valituksen aiheeseen, meinaan SEKSIIN. Tekee mieli kiroilla kun ei tee mieli. Mua jopa inhottaa kun mies tulee iholle, tekee mieli antaa kunnon läpäytys poskelle, että muhunhan ei per**le kosketa. huhhuh, onpa mullakin vaivat. Kai tämä menee ohi??

Ja nämä moodswingit! Tällä viikolla käynyt pari kertaa niin että olen kunnolla suuttunut miehelleni ja alkanut itkemään ja sitten nauramaan: "anteeksi kun olen tämmönen". Ja vain sen takia että porkkana on mennyt pahaksi tai loppunut.

Sain sen kotidopplerin ja kuulin eilen ekan kerran sykkeen! Toisaalta, en tiedä miltä sen sykkeen tulisi kuullostaa, mutta veikkaan että yhtäjaksottainen ääni ei välttämättä ole suolistoni toimintaa.

LMC:Herranjumala kun niitä lastenvaatteita tekee mieli vaan haalia. Itse olen pidätellyt itseäni ostamasta vauvan vaatteita, kun tuntuu että äitini on sen tehnyt jo puolestani :D Hyvää lomaa!

Catalinas: Onnee tunnoista! Kuullostaa uskomattomalta että joku jo tuntee, itse varmaan pitäisin sellaisia tuntoja kaasuna suolistossa. 

Havu: En tiedä pitäisikö toivoa että huono olosi johtuu mielummin raskaudesta kuin jostain muusta, mutta toivottavasti menevät ohi!

Helmut: Toivottavasti verikoe meni hyvin. Itse olen hieman päässyt piikkikammon yli kun jutustelen pistämisen aikana. 

Alima: Np-ultasta piti kysyä että mistä tuo lyhenne tulee? Toivottavasti tuo turvoitus ei tarkoita mitään vakavaa. Eikös verikokeiden tulokset kerro enemmän? Ja kerro ihmeessä vahemmillesi! Itse kerroin itku kurkussa, mutta hymy suulla. Luulen että vanhemmille isovanhemmiksi tulo on upeaa ja vaikka eivät sitä odottaisi. He pääsevät pitkästä aikaa hössöttämään vauvasta joka ennen olit sinä :)

Mishu: Teet niin kuin parhaaksi näet ja tunnet. Toki toisten mielipiteet voi ottaa huomioon, mutta sinä se raskaana olet ja teet kuinka itse turvallisimmaksi tunnet.

(.) En tiedä mitä tuo merkki tarkoittaa, mutta veikkaan että se on merkki siittä, että aloitan taas omat mietteeni. Piti muuten kysyä kaikilta että onko tapahtunut noloja tilanteita raskauden takia? Mulla ainakin tuli tässä yksi päivä kaupassa sellainen röyhtäisy, joka tuli kuin laukaus. Sitä ei voinut pidättää ja se oli luja ja lyhyt. Nyt naurattaa, mutta silloin kyllä nolotti aivan kamalasti ja en aijo kyllä hetkeen mennä takaisin siihen kauppaan :D

Nyt oli kauheasti kysyttävää ja ulistavaa, mutta toivottavasti joku jaksaa vastailla, koska olen hieman tiedon nälkäinen!!

Kaisaana 11+0 

Noniin... Tämä on ehkä ainut keskustelu mihin uskallan liittyä, kauhean ilkeitä ja vihaisia ihmisiä monessa keskustelussa.

Mulla siis laskettu aika 31.1.2015 ja esikoinen tulossa. Olen älyttömän iloinen asiasta. En ole pystynyt lopettamaan vaatteiden ja lelujen suunnittelua... Haluaisin jo kuulla sydämmen tykytykset ja nähdä mikä siellä masussa pistää pääni ja elämäni sekaisin :)

Aluksi teki mieli huutaa kaikille että olen raskaana, mutta kun avomies kertoi perheelleen puhelimitse raskaudesta ja kuulin ensimmäisen kysymyksen anopilta: "oliko suunniteltu juttu?", se vei kyllä kaikille kertomisesta mehut. 

Olenhan vasta 20 vuotias ja olen miehen kanssa asunut vasta vuoden yhdessä ja kuullostaa varmasti oudolta, että kyllä olimme keskustellut asiasta ja lopettaneet ehkäisyn, joten ei tämä yllätyksenä tullut. 

Mietin jopa että kumpi on pahempaa? A kerron totuuden (kyllä tätä on suunniteltu ja on aivan toivottu tulokas) vai B valhetelen (vähän yllätyksenä tuli mutta on hyvin tervettullut).

Mitä te olette mieltä? Olisi hienoa kuulla muidenkin mielipiteitä välillä, eikä pyöritellä ajatusta vain oman pään sisällä.

Itse haluan tietää tuleeko tyttö vai poika, muutenkin jo sellainen olo että haluan tietää kaiken heti nyt. Tuntuu siltä kuin ei voisi ostaa vaatteita tai leluja tai mietttiä nimiä jos ei tietäisi sukupuolta. Eihän tämä tietenkään ole totta, mutta jos sukupuoli pystyttäisiin varmaksi sanomaan ultrassa niin se voisi ehkä helpottaa elämääni, tai ainakin oloa.

Olen kyllä kiitollinen etten kärsi varsinaisesta aamupahoinvoinnista, mutta sen puuttuminen välillä pistää kyseenalaistaan raskauden. Varsinkin kun olen laihtunut noin 3 kiloa (pituus167 paino59) kun "kunnon" ruokaa ei tee mieli ja jos jotain yrittää valmistaa niin se haisee niin pahallle että siinä vaiheessa tekee mieli oksentaa (tupakoinnin lopettaminen varmaan vahvistanut hajuaistia). Onneksi hedelmät, vihannekset ja marjat kelpaavat mielellään. 

Ajattelin hankkia kotidopplerin jos vaikka sillä onnistuisin kuuntelemaan ennen ultraa sykettä, niin ehkä lopettaisin raskauden kyseenaaistamisen. Mutta en aijo pettyä jos en löydä sykettä, onhan se melkein mahdotonta näin vähillä viikoilla.

Mutta haluaisin sanoa kaikille isot onnittelut plussista, vaikka ovat menneet kesken. En ehkä ihan tiedä millainen tilanne se on, mutta voin nyt kuvitella. Ainakin kaikki tietävät että raskaus on mahdollista vielä ja toivottavasti kaikilla on mahdollista yrittää vielä uudestaan. Pahoittelut ja kunniotuksen osoitukset ja jaksamista!

Kaisaana 9+5