Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Tuota mäkin aina mietin motarille mennessä. Jokin ihme neuroosi siitä, että ehkä jonain päivänä olen itse niin dementti, että porhallan väärää ramppia.

Se on vähän samanlainen juttu kuin sekin, että keittiössä toisen ihmisen kanssa ruokaa laittaessa pelkää yks kaks tulevansa hulluksi ja iskevänsä sitä toista puukolla selkään.

Ei normaalia tietenkään vaan neuroottista. Kerran juttelin tästä jonkun tutun kanssa ja hänellä oli sama :DDD

On eri asia pelätä tekevänsä jotain sekopäistä, kuin oikeasti tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eselväksi jäi, ainakin itselleni, että miten vastaavasti hänen (Ap:n miehen) fiksuus ilmenee?

Sinkkumies

No on taitava monenlaisessa,  selviää vaativassa työssä ja hyvä isä

Tuolla asenteella hän ei ole hyvä isä, koska vanhempi siirtää asenteitaan lapsilleen.

Sitten kun tytär joutuu ahdistelun tai rikastelun kohteeksi, voi ääni kellossa muuttua.

Oletko tilannut uuden passin tai henkilökortin?

Vierailija kirjoitti:

"Elatusvelvollinen? Jos he ovat naimisissa, niin kyllä, muutoin ei."

 

 

Avoliitto luo kelan tukien suhteen tasan saman elatusvelvollisuuden kuin avioliittokin. Näitä asioita rukattiin jo vuosia sitten, kun avoliitot yleistyivät.

Tänä on oikeasti aika järkyttävää. Toinen voi yhtäkkiä vaan lopettaa yhteisten laskujen maksamisen. Mitä se toinen siinä voi tehdä? Pakkohan ne laskut on maksaa. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole siis lainaa mihinkään autoon yms, ei tietenkään. En omista mitään niin isoa enkä ikipäivänä uskaltaisi hommata mitään niin kallista. Ihan normi elämiseen mennyttä rahaa, mitä siihen nyt kuuluukaan. Ruokaa, kenkien hankkimista, rikki menneen läppärin korjaamista ja lopulta uuden läppärin osto. Tuon tyylisiä.

Naimisiin haluaisin kyllä mennä, mutta tämä ei ole tullut kai tarpeeksi ajankohtaiseksi. En tiedä, kai se on vähän jäänyt. Jos lähden tästä parisuhteesta koen että en halua enää seurustella, parisuhteet olivat osaltani sitten tässä.

Pelkään myös että olenkin se osapuoli joka on oikeasti se taloudellinen hyväksikäyttäjä, kun olen elänyt toisen siivellä. Ap

Jos olet menettänyt kaikki tuet niin et sinä silloin mikään siivellä eläjä ole ollut vaan mies on tiennyt tilanteen. Jos se ei olisi hänelle käynyt hän olisi muuttanut eri osoitteeseen. Jos nuo sun ostot on olleet jotain pieniä, että joku yksi läppäri ja kenkiä niin et sinä siinä ole miehen siivellä elänyt. Ap sinun pitää tietää oikeutesi, lainopilliset oikeutesi. Oliko tuo velkakirjan pitäminen sinun vai miehen idea? Sekin on tässä olennaista siten, että kumpi teistä tuota vaati? 

Mies ehdotti, enkä tietenkään osannut pistää vastaan tai vaikuttaa hankalalta. Kyllä se silloin vaikutti reilulta ja olin optimistinen että työllistyisin ja tilanne alkaisi korjaantumaan.

En tavallaan koe eläneeni yli varojeni, koska enhän minä oikeasti tee mitään ja olen äärettömän pihi. Ajattelen aina kaikesta että sitten joskus kun on rahaa. Sanoit että läppäri on pieni ostos, minulle se on todella valtava. Olen luonteeltani ihminen joka märehtii parinkympin pakollista ostosta viikon.

Eron yhteydessä muutosta ja muusta tulisi myös pakollisia kuluja, joihin minulla ei ihan aidon oikeasti olisi varaa. Ap

Nyt on oikea hetki alkaa ottaa vastuuta omasta elämästä. Lopeta tuo ”ei ole varaa”- hokeminen, se ei auta nyt. Se vaan pitää ongelmaa yllä.
Nyt aikuistut ja hommaat sen oman asunnon. Tai muutat vaikka vanhemmillesi takaisin hetkeksi. Sulla on aikuistuminen aikoinaan jäänyt kokematta, nyt on oikea aika. Parempi myöhään Kuin ei milloinkaan! Pärjäät kyllä. 

Minkä ikäinen olet? Oletko ikinä ollut päivääkään missään töissä?