Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut 70-luvulla enää perheitä yksiössä. Meilläkin oli uusi hieno kolmio keskustassa ja meitä oli vain 3. Ja ihan tavis perhe. Näin myös sukulaisilla ja tuttavilla oli tilavat kodit. Tee valitus ja lasu. Edes kaksio pitää olla.

Ei ole sellaista lakia että ei saa asua yksiössä. Mihin se soittelu johtaa? Ei tuossa ole mitään lakia rikottu.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on ihmiset, joista kuitenkin välitän, ja toivon heille kaikkea hyvää. Siksi tämä onkin niin vaikeaa, kun toisinaan tuntuu että minua ei haittaisi, vaikka en kuulisi heistä mitään enää ikinä. Sitten tulee se syyllisyys, ettet haluaisi aiheittaa heille pahaa mieltä. Haluaisin ihan vain olla tekemisissä heidän kanssaan ilman, että minulta odotetaan jotain.

Jos koet ja tunnet näin, se kertoo siitä, että ette oikeasti ole ystäviä. Tuo on jotain muuta.

En halua auttaa sinua. Ei huvita. Minua ei haittaa vaikka sinulla on vaikeaa.

Harjoittele näitä.

No eikö tämä ole nyt sitä vihreää unelmaa, että eletään niukemmin ja ei kuluteta. Tätä on haluttu, tätä on saatu.

Vielä 70-luvulla oli ihan normaalia, että työläisperhe asui yksiössä. Usein niissä ei ollut edes omaa kylpyhuonetta vaan peseytyminen hoidettiin julkisessa saunassa. Vessat oli.