Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teen siivoustyötä ja en saa mitään tukia. Vuosia sitten sain vähän asumistukea. Ihan hyvin pärjää kun päättää mihin rahansa laittaa ja mitä jättää ostamatta.

Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat. Se on sinun asenteesi.

Mä en ymmärrä, miksi Suomessa suhtaudutaan tällä tavalla työssä käyvään itsensä elättävään ihmiseen. Täällä on oikeasti asenteissa jotain vikaa ja pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on nykyään kun isovanhemmat eivät hoida lapsenlapsiaan vaikka ovat itse tyrkänneet lapsensa omille vanhemmilleen. Sitten kierretään talosta taloon kun ei saa hoitoapua. Tiedän miltä se tuntuu kun ei kukaan koskaan auta lapsenhoidossa. Parisuhde meni mutta onneksi sovimme miehen kanssa että hoidamme lapset kunnes ovat isoja. Sitten alkaa meidän oma elämä. Kiva siis kun autatte.

Niin, oisko sellainen ihan villi ja vallaton vaihtoehto mitään, että ihan ne lasten ikiomat vanhemmat hoitaisi ne lapsensa?

Teidänkin piti tällainen itsestäänselvä asia ihan miehen kanssa erikseen sopia. 

Tästä ketjusta tuli mieleen. Mulla on yksi kaveri jolla erityislapsi. Hän yrittää aina jollain ilveellä saada sen lapsensa mukaan mun luokse kylään. 

Lapsella ei ole kavereita erityisyytensä vuoksi joten äiti yrittää saada häntä kylään eri paikkoihin. Ystävä ei halua tavata minua ilman että lapsi on mukana.

On jopa ehdottanut, että viettäisin aikaa lapsen kanssa kahdestaan, mikä on täysin absurdi ehdotus. 



Viimeksi kun kutsuin tämän perheen kylään, ystäväni ei edes tullut paikalle vaan lähetti miehensä ja tämän lapsen meille. 

Koko ajan tulee vihjailuja, että voitaisko istua iltaa mun luona. No v*ttu kun mua ei kiinnosta alkaa vetämään mitään harrastuskerhoa sille lapselle! Sanoin, että voin tulla istumaan iltaa jos tehdään se muualla kuin mun luona. Sen jälkeen tuli hiljaista.

Eli minun seura ei kiinnosta, vaan se, että  olisi lapselle jotain tekemistä. 

Heille en saa kutsua ikinä, paitsi kerran vuodessa lapsen synttäreille. 

Olen ottanut etäisyyttä koska tällainen kuvio ei vaan kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on selkeästi ihan eri tavoitteet tavismiehillä ja naisilla.

Tavismies haluaa mahdollisimman pitkän lapsettoman seurusteluajan ennen perheen perustamista. Nainen haluaa minimoida lapsettoman ajan tavismiehen kanssa, ja mieluummin käyttää sen ajan seikkailuihin viihdyttäjämiesten kanssa.

Sen ajan voi käyttää myös järkevästi vaikka opiskeluun ja uran luomiseen.

Tarkkisluokkalaiset lähiösutturat käyttää sen ajan ahmedien kanssa seukkailuun ja päätyvät yh-äidiksi jolla Tikkurilan värikartan värinen lapsikatras perässä.

 Fiksut naiset opiskelevat yliopistolla ja niistä piireistä löytyy sitten myös se fiksu mies sitten noin kolmekymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin aikaisemmat. Jos nainen ei halua seurustella kanssani silloin kun ei ole mitään tavoitteita joihin minua tarvitaan, ei parisuhde kiinnosta.

Jos naisella on jo perhekuume päällä ja tavoitteet mielessä, ei voi mitenkään tietää olenko kiinnostavin mies romanttisesti ja seksuaalisesti, vai perustuuko kiinnostus kokonaisuuteen jonka mahdollistaja olen.

Sulla on joku ihme pelko sitä kohtaan, että sinua tarvittaisiin täyttämään joku rooli. Mutta ihan sanalla tavalla olet itse etsimässä naista, joka täyttää sen haluamasi roolin sinulle.

Näin ihmissuhteet toimii. Tarpeiden pohjalta. Ei siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä vaan näin se on mennyt maailman sivu.