Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

 

Lisäksi on tutkimuksia, joissa terveellä persoonalla oleva välttelevästi kiintyvä nainen pystyy kehittymään turvalliseen kiintymyssuhteeseen, mikäli hänen kumppaninsa on turvallisesti kiintyvä. Sen sijaan miehillä ei ole tätä samaa kehitystä tutkimuksissa havaittu -> muistakaa tämä naiset, jotka aiotte rakastaa toisen ehjäksi! Vaikka teidät itsenne voisi rakastaa ehjäksi, miehen osalta todennäköisyys on erittäin, erittäin pieni, mihin ei kannata haaskata elämäänsä ja voimiaan. 

Tämäpä mielenkiintoista! Mulle on varmaan käynyt juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Oikea molemmanpuolinen kiintymys ei välttää toinentoista, vaan vetää puoleensa. Jos sitä ei ole, ei ole kiintymystäkään. Etsi rakastava osapuoli, kuka on läsnä, huolehtii, kunnioitaa, rakastaa. 

Hirveän hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että minulla oli tuollainen. Sitoutumiskammo iski heti, kun flirttailun jälkeen pitäisi siirtyä tapailuun. Piti saada aikaa ja tilaa ja muuta sontaa. Lapikasta annoin 

Oikein teit. Ei näille en tiedä mitä haluan -tyypeille pidä antaa siimaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta muutamistakin hulluista ja ainakin heidän kohdallaan kiintymyssuhde on huolista pienin eli se on vain sivujuonne jossain paljon toksisemmassa kuviossa. 

Jos henkilöllä on VAIN välttelevä kiintymyssuhde eikä mitään muuta ongelmakäytöstä ja hän haluaa korjata asian, on täysin mahdollista oppia olemaan parisuhteessa molempia osapuolia tyydyttävästi. 

Hyvin sanottu. 



Epäilen, että mulla on ollut välttelevä kiintymyssuhdetyyli ainakin nuorempana. En osannut päästää lähelleni ketään. Ihastuin ns. mahdottomiin miehiin, kun heidän kanssaan pystyi luottamaan siihen, ettei hommasta kuitenkaan tule mitään. Varattuja miehiä ym.

Näistä kuvioista en ole ylpeä ja nyt ne hävettää ja sylettää. Olen myös roikottanut miehiä, minusta kiinnostuneita, itselle vain ajanvietettä. Niin väärin. Noh, olin aika nuori silloin. 

Vasta päälle nelikymppisenä onnistuin solmimaan oikean parisuhteen, elämäni ensimmäisen, ja olen siinä edelleen. Uskon, että olen kehittynyt. Mutta hidasta se oli. 

Vierailija kirjoitti:

Metsästyksellä pidetään ilveskanta kurissa, maaseudulla ilvekset on tappajia, jotka syövät lintuja, lintujen munia, kissoja menee jatkuvasti ilveksien suihin. Ilveskanta on tällä hetkellä kohtuuttoman suuri. Susikanta on jo hallitsematon ja susien tehometsästys pitäsi aloittaa. Kaupungissa susien aiheuttamat tuhot ovat kaukana arjesta mutta maaseudulla jokapäiväistä harmia. 

Asun itsekin maalla ja kyllä tämä ihan totta on. Olen ex-helsinkiläinen ja kyllä siellä aika omassa kuplassa eletään.