Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen serkku ja lapsuudenkaveri asuu ulkomailla. Soitti sitten miehelle pari vuotta sitten syyskuussa, juttelivat pitkään ja ilmoitti tulevansa kylään lokakuussa. Päivätkin sovittiin. Mies järjesti pitkää viikonloppua varten palkatonta vapaata töistä ja odotti innoissaan serkun tuloa, eivät olleet nähneet kolmeen vuoteen. No se tulopäivä lähestyy ja mies sitten edellisenä iltana koittaa useampaan kertaan soittaa, että kysyisi, että moneltako se sun kone laskeutuu. Hän tulisi kentälle vastaan. Serkkua vaan ei vastaa puheluun. Sitten perjantaina tulee viesti, että sorry, en jaksanutkaan lähteä. 

Mies oli todella pettynyt. Eikä ollut eka kerta, kun kusettaa noin ettei tulekaan. Ei ole sen koommin soitellut serkulleen, se yhteydenpito loppui siihen. 

Tästä tulee mieleen yksi päättynyt ystävyyssuhde. Piti lähteä Espanjaan yhdessä reissuun, kaverilla oli kämppä siellä valmiina, ja sinne meidän piti siis mennä. Olin ostanut lennon. Edellisenä päivänä en saa kaveriin yhteyttä, kun piti sopia, monelta nähdään kentällä. Olin ottanut töistä viikon loman tätä kauan odotettua lomareissua varten. No, en mennyt kentälle, kun arvasin, että ei hän ole lähdössä. 

Kuulin hänestä vasta viikon kuluttua. Myöhemmin yritin ottaa tapahtunutta puheeksi, mutta hän käänsi asian niin, että minä olisin voinut kysyä, miten hänellä menee! Kun hänellä meni silloin huonosti.

No vähän vaikea on kysellä, kun toinen ei edes vastaa viesteihin. Mutta mitäs pienistä, eihän se haittaa ettei lähdettyään! 

Rahallista turvaa en tarvitse, mutta muuten huolenpito on aika tärkeää. Olen myös itse huolehtiva miestä kohtaan, minusta se on mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä olisi ollut realistiset kuvat niin olisiko hän päässyt treffeille? Ei tietenkään.

Mies tiedostaa tämän asian ja sinä myös.

Mitä hyötyä tällaisista treffeistä on miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon parissa suhteessa miehen kanssa alkanut juopottelemaan joka viikonloppu koska milloin mikäkin, kyllähän aina syyn keksii. Itsellä taisi sit jossain vaiheessa olla syynä "kun sataa lunta, pikkujoulut!" 🤦

Huomasi sitä suhteen jälkeen, että ei edes saunassa osannut käydä ilman alkoholia vaikka ikinä aiemmin en ollut niitä saunakaljoja tajunnut.

Oli niin tapana, että melkein kaikki assosioitui siihen ja esim karkkia syödessä muisto, että se maistuu joltain alkoholilta. Perjantaisin "piristyi" ja alkoi touhuamaan jo kun tiesi että kohta saa lonkeroa.

Jos ei ole jo fyysisesti addiktoitunut, niin siitä kyllä oppii pois. Mulla menee pari kolme viikkoa ja sit se on jo vähän helpompaa.

Juuri näin se alkoi mullakin. Miehen seuraksi aloin juomaan. Ja kohta olikin sitten kivaa juoda koko ajan. Kannattaa lopettaa ajoissa.

Mä olen ollut nyt 9 kk raittiina.