Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Oidointa, että en ehkä halua saada limerenssini kohdetta. Silloin se haave rikkoutuisi. Tai en tee sen eteen kovin paljon. Välttelen. Ja alkaa ahdistaa. Saan paniikkikohtauksia. 

Voiko tässä olla kyse siitä, että et oikeassa elämässä kykene aitoon läheisyyteen? Siksi sinulle on helpompaa vain haaveillla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan minun elämältäni. Olen pakkomielteisesti ihastunut teinistä saakka. Ei ole kivaa.

Siis yhteen ja samaan henkilöön? Kauanko tätä on kestänyt?

Tasoero yliopiston ja AMK:n välillä on aika iso. Ei noita voi oikein verrata.

Hirveän surullinen tarina. Äitisi oli rajaton, ja siksi sinun piti ottaa häneen etäisyyttä. Miksiköhän hän oli niin rajaton sinua kohtaan?

Pummilla ajaminen metrossa