Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nimenomaan parisuhde on tärkeä, ja silloin ihminen voi olla valmis "tyytymään" vähän huonompaankin kumppaniin. Toiset taas viihtyvät hyvin yksinkin, ja heille parisuhde ei ole niinkään tavoite, johon aktiivisesti pyritään, vaan "sivutuote" siitä, kun sattuu tapaamaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on vain pakko olla. Kummassakaan tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi eri tyyppiä suhtautuvat esimerkiksi tapailuun hyvin eri tavalla eivätkä siksi välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. 

Hyvin tiivistetty. Itse edustan jälkimmäistä ihmistyyppiä. Sanoin miehelleni, että en olisi edes halunnut ryhtyä parisuhteeseen, mutta kun tapasin hänet, oli pakko. En etsinyt mitään.

Jotenkin karmii nämä etsijät. Että joku nyt vaan tuohon, joka minut kelpuuttaa. Jotenkin ihan sairas lähtökohta. En siis tarkoita arvostella, mutta minusta se kuulostaa läheisriippuvaiselta.

Vierailija kirjoitti:

 Nythän se on aloittanut sen avautumisen.  Rahalla ei saa moraalia yms. Kohta on menaiset lehdessä taas yksipuolisesti kerrottu miten kaikki meni. Onko Martina itse ollut aina uskollinen suhteessa? 

Rahalla ei saa moraalia, mutta vielä pahempaa on se, kun ei ole rahaa, eikä moraalia.

Röyvä Röhvessöri ei saanut punaista mattoa ja kumarruksia, kauheaa!

Itse en edes suostuisi mihinkään videopuheluun. Mies voi vaikka nauhoittaa sen ja seuraavaksi se pyörii jossain y-laudalla. Kiitos ei, en kaipaa mitään viesti- ja puheluseuraa muutenkaan vaan ihan oikeaa tapaamista. Jos ei tuon vertaa jaksa vaivautua, annetaan olla. Next! 

Jos kyseessä on perusterve oikeustoimikelpoinen yksilö, se uhri siis, niin ei tuosta voi ketään syyttää. Ihmisellä on oikeus kadota.