Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ehkä voisit ottaa vähän etäisyyttä? Oletko ap tehnyt kaiken suhteen eteen, ja toinen vain vähän jos sitäkään?

Nähkää harvemmin. Anna miehen ehdottaa tapaamisia. Katso, mitä tapahtuu. Sittenpähän näet, mihin suuntaan kelkka kääntyy. 

En itse kyllä lähtisi tuollaiseen. Jos toisella ei alkujaan ole riittävästi kiinnostusta nähdä, niin en lähtisi millään tuollaisella kokeilemaan.

Itse tykkään tehdä suhteen eteen paljon. Tarvitsisin vaan parikseni toisen samanlaisen, joka siis myös tekee ilman tuollaisia etäisyyden ottamisia. 

Ehkä ap nyt on vain aika todeta, ettette ole toisillenne sopivat, ja kohti uusia treffejä. Kaikki aika, mitä käytät nykyiseen suhteeseen, on pois siitä että tapaisit oikeasti sen elämäsi kumppanin. 

Olen kyllä oikeastaan ihan samaa mieltä. En minäkään jaksaisi mitään katsellaan katsellaan -juttua.

Toisaalta jos itse on suhteesta lähdössä, sen voi ehkä sanoa toiselle avoimesti? Tyyliin, en ole varma saanko tältä suhteelta niitä asioita mitä tarvitsen, sovitaanko että mietitään asioita kesän yli tms.

Jos mies on valmis tekemään enemmän, hän kyllä siinä kohtaa tekee. Ja jos ei tee, niin sitten on perävalojen aika.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikisinkkumies. Ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, yli 20 vuotta olen asunut yksin. 

 

Se olisi todellinen ihme, jos löytäisin sellaisen naisen, joka jaksaisi elää kanssani. Tai että minä pystyisin asumaan naisen kanssa. 

Mitä se yhdessä asuminen käytännössä on? Tai parisuhde? 

Pitäisi tehdä yhdessä asioita. Ja keskustella. Eniten ahdistaa se, että sä oot toiselle tilivelvollinen kertomaan kaikesta, mitä teet Tai missä olet. 

Mitä pariskunnat tekevät yhdessä esim näin lauantaipäivänä? Sitten tietenkin jos on pieniä lapsia, tuskin on tekemisen puutetta. 

Ei me ainakaan miehen kanssa koko ajan olla yhdessä. Kotona kumpikin tekee omia juttujaan. Mies korjaa konehallilla koneitaan ja minä olen pihalla hoitamassa puutarhaa tai sisällä tekemässä kotihommia. Kumpikin saa halutessaan löhötä sohvalla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Ei se sen ihmeempää ole.

Jep, näinhän tämä on, mutta ei näitä asioita haluta nähdä. Tämäkin poistuu ihan kohta.

Rituaaleihin sisältyy myös nussimista metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse jättänyt elämästäni kaksi tuollaista sekopää-äitiä aikanaan. Kaikille ei onneksi käy niin että aivot jäävät sinne synnärin sängylle.

Mulle yksi vanha kaveri sanoi taannoin työstressistä kertoessani että hanki pari lasta, sen jälkeen ei kiinnosta enää tippaakaan mitkään työhön liittyvät jutut vaan elämään tulee muuta sisältöä. Jaa selvä. :D

Sitten vielä ihmetellään, kun kukaan ei halua palkata pienten lasten äitiä töihin. En ikinä palkkaisi ihmistä, jolle työura on täysin yhdentekevä asia. Nämä on just näitä saikuttajia! Nähty on.