Kaffebulla
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Minä olen aina ihmetellyt, miten vaikeaa monille parisuhteen muodostuminen näyttää olevan. Minun on aina ollut helppoa löytää mieleiseni nainen. Nykyinen vaimo on paljon enemmän kuin olin ikinä kuvitellut löytäväni.
Enkä minä kehoita ketään ottamaan sellaista joka ei miellytä. Kunhan ihmettelen, miten jotkut eivät millään tahdo löytää ketään. Ei ainakaan sellaista, että tunne olisi molemmin puolinen.
No sepä se. Olisin mielelläni sinun asemassasi.
ap
Sama juttu. Kuinka monet itkut onkaan itketty, kun käy yksin nukkumaan. Sitten on näitä, jotka "ihmettelevät miten toiset eivät löydä parisuhdetta".
Moni ei joko käy missään tai ei halua olla itse aloitteelinen. Ei minuakaan kukaan ole kotoa tullut hakemaan vaan pitää olla aktiivinen. Netissä, baarissa, töissä, harrastuksissa ja missä ikinä liikkuukaan. Onnea pitää auttaa, mutta sehän ei kohtalouskoisille käy.
Tässä ketjussa ollaankin jo menty siihen samaan, mitä olen saanut kuulla naamatusten. Keksitään vaikka väkisin erilaisia vikoja sinkusta.
Mitä sitten, kun sellaista vika-vikaa ei ole?
Niinpä. Ja usein unohtuu myös se, että harva sinkku oikeasti on epätoivoinen. Monelle yksinolo on täysin ok. Sitten jos joku vie jalat alta, parisuhteeseen ryhdytään. Mutta jos ei, niin yksinkin on bueno.
Miksi ihmeessä pitäisi mennä pakkosuhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne mitään? Miksi kaikki kuvittelevat, että sinkussa on pakko olla joku vika, kun ”kukaan ei kelpaa?”
Miksi pitäisi kelvata?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...
No kyllä siinä vain väistämättä tulee mieleen, ettei itse kelpaa kun kerta toisensa jälkeen sydän särjetään juuri sillä hetkellä kun uskaltaa avautua tunteistaan. Miten ihmeessä minä kelpaisinkin, jos toinen antaa minulle pakit? Voitko kuvitella, että meitä pakkeja saaneitakin naisia on eikä se epävarmuus ihan tyhjästä tule?
Vaatii kyllä rautaista itsetuntoa, että kestää pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Olen itsekin tullut jätetyksi useamman kerran peräkkäin. Vaikka en koe hävinneeni mitään suurta (ei se suhde olisi toiminut, jos kerran toinen jo alkuvaiheessa muutaman kuukauden jälkeen laittoi välit poikki) niin kyllä vaatii todella paljon, että uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi uudelleen. Väkisinkin ne pelot moninkertaistuvat sitten seuraavalla kerralla.
En usko, että moni tällaista kokemusta "vaille" jäänyt voi tajuta, miten tuollainen kokemus syö.
T. Myös n
Mahtaako sellaista ihmistä ollakaan, joka ei pakkeja olisi saanut tai tullut jätetyksi? Minä en ainakaan tunne ensimmäistäkään.
Samaa mieltä. Jos parin kuukauden tapailusta menee sydän säpäleiksi, kyllä siinä on menty liian tunteella mukaan liian nopeasti. Toinen on ehkä ahdistunut siitä, ja siksi juttu päättyy.
Minulle kävi nuorempana monta kertaa niin. Tunteet laukkasivat liian kovaa ja etenin liian nopeasti.
Lukekaa kirja Mars ja Venus treffeillä, se auttoi minua ymmärtämään sitä, mitä tein väärin.
No hohhoijaa. Sinä siis tapailet miehiä kuukausitolkulla ilman minkäänlaisia tunteita. Okei. Minä en jaksaisi.
Sanoinko näin? En sanonut.
Tunteita pitää olla, muuten ei tapailua kannata jatkaa. Mutta liian takki auki ei kannata olla muutamien treffien perusteella. Järjen käyttö sallittu!
🇺🇦🇮🇱
Hannu Hanhi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...
No kyllä siinä vain väistämättä tulee mieleen, ettei itse kelpaa kun kerta toisensa jälkeen sydän särjetään juuri sillä hetkellä kun uskaltaa avautua tunteistaan. Miten ihmeessä minä kelpaisinkin, jos toinen antaa minulle pakit? Voitko kuvitella, että meitä pakkeja saaneitakin naisia on eikä se epävarmuus ihan tyhjästä tule?
Vaatii kyllä rautaista itsetuntoa, että kestää pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Olen itsekin tullut jätetyksi useamman kerran peräkkäin. Vaikka en koe hävinneeni mitään suurta (ei se suhde olisi toiminut, jos kerran toinen jo alkuvaiheessa muutaman kuukauden jälkeen laittoi välit poikki) niin kyllä vaatii todella paljon, että uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi uudelleen. Väkisinkin ne pelot moninkertaistuvat sitten seuraavalla kerralla.
En usko, että moni tällaista kokemusta "vaille" jäänyt voi tajuta, miten tuollainen kokemus syö.
T. Myös n
Mahtaako sellaista ihmistä ollakaan, joka ei pakkeja olisi saanut tai tullut jätetyksi? Minä en ainakaan tunne ensimmäistäkään.
Samaa mieltä. Jos parin kuukauden tapailusta menee sydän säpäleiksi, kyllä siinä on menty liian tunteella mukaan liian nopeasti. Toinen on ehkä ahdistunut siitä, ja siksi juttu päättyy.
Minulle kävi nuorempana monta kertaa niin. Tunteet laukkasivat liian kovaa ja etenin liian nopeasti.
Lukekaa kirja Mars ja Venus treffeillä, se auttoi minua ymmärtämään sitä, mitä tein väärin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut eivät vain pysty rakastumaan/rakastamaan. Eli vika on itsessä?
Kyse on juuri tästä.
Luullaan, että ei itse kelpaa muille, vaikka oikeasti kyse on siitä, että ei osaa luoda tunnesiteitä toisiin. Usein tässä on mukana massiiviset itsetunto-ongelmat ja tunne riittämättömyydestä, jota kuitenkaan ei tunnisteta, vaan projisoidaan se yhteiskuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.
Saman sukuinen ilmiö kuin yksinäisyydestä valittajilla. Heillehän muut ihmiset ovat aina vaan ilkeitä, kateellisia ja kiusaajia...En ihan seuraa. Kuka on kykenemätön luomaan tunnesiteitä? Se, joka ottaa vain jonkun vai ap, joka odottaa ihastumista?
Jos oletetaan, että ehdokkaita kuitenkin on, ja halua parisuhteeseen on, niin kyllä se on vaan peiliin itse kunkin katsottava, jos ei ketään löydy. Se, että ei tunne ihastuvansa, muuta kuin niihin joita ei voi saada, on kyllä yhtälailla kummallista kuin se, että kuka tahansa kelpaa.
"Se, että ei tunne ihastuvansa muuta kuin niihin, joita ei voi saada"? Sinäkö ajattelet, että jokainen voi valita kehen ihastuu? Ja kun on tapailua on jatkunut jo hyvän aikaa ja vaikuttaa vakavalta, mutta mies ei vaan ihastu ja laittaa jutun poikki niin se on oma vika? Mistä sen voi etukäteen tietää ihastuuko mies? Juuri sinunlaisesi ihmiset polkevat meitä vielä alemmas. Miksi edes yrittää kenenkään kanssa, kun vika kerran on aina meidän?
Ei voi valita. Toki voi ihastua niin kapealla sektorilla, että on käytännössä mahdotonta löytää molemminpuolista tunnetta.
Monilla on varmasti kokemuksia yksipuolisesta ihastumisesta, ja niillehän ei mitään mahda. Jos ei nyt sanotaanko 30-40-vuotiaana ole vieläkään löytynyt sitä molemminpuolista, niin olisko siinä omassa ihanteessa sitten tarkistamisen varaa.
Mutta kun kyse ei ole mistään ihanteista! Et selvästikään tajunnut ketjun pointtia.
Tässä siis puhuttiin siitä, että mitä tehdä, jos tunteita ei vain herää. Vaikka toinen olisi kuinka ihanne!
🇺🇦🇮🇱
Ehkä tässä on kyse kyvystä sietää pettymyksiä. Moni ei anna tunteilleen tilaa, koska alitajuisesti pelätään pettymistä ja torjutuksi tulemista. Sydän on pidettävä auki, ja antaa rakastumisen tunteiden tulla. Mutta on myös samalla ymmärrettävä se, että jokainen on omista tunteistaan vastuussa. Pettyminen kuuluu elämään, eikä kaikkea haluamaansa saa kukaan.
Järki ja tunne eivät ole toistensa vastakohta, vaan tukevat toinen toisiaan. Menetykset pitää osata surra pois, eikä takertua katkeruuteen.
🇺🇦🇮🇱