Kaffebulla

Henrystä oli jo aiempi ketju täällä. Se eläke ei ole polvesta, ei kukaan kolmekymppinen muuten terve mies pääse työkyvyttömyyseläkkeelle polven takia. Mt-ongelmien vuoksi se eläkkeelle pääsi.

Pitkään jatkunut steroidien käyttö on johtanut pollan hajoamiseen ja nyt alkaa pumppukin ja maksakin prakailla näköjään, kun mies on noin turvonnut. Kipi kapi lääkäriin!

Vierailija kirjoitti:

Totta kai pitäisi ihastua ja rakastua ja haluta sitä henkilöä jonka kanssa menee yhteen. Mutta mietittekö koskaan miksi teillä tulee sellaisia henkilöitä niin harvoin vastaan, jotka aiheuttavat noita tunteita? Minusta mielenkiintoisia miehiä tulee vastaan jatkuvasti, olen vain jo varattu, joten en sitten sen enempää ala testaamaan. En usko että tuossa on teillä parittomilla kyse siitä että sopivia kohteita ei olisi, vaan jostain muusta. Jostain omasta tunnelukosta ehkä? Tai ette ylipäätään ole kovin seksuaalisia tai seurallisia?

Mä uskon tähän. Kaikki eivät ole amoröösejä.

Monet ovat tunne-elämältään kapakalan tasolla. Minä en intohimoisena, eläväisenä ihmisenä ainakaan sellaisiin ihastu! En, vaikka olisivat kuinka komeita ja varakkaita. Kiitos ei.

Nuorempana looginen "paperilla hyvä" vaihtoehto minulle olisi ollut se samanlaisen perhetaustan omaava, hyvin toimeentuleva diplomi-insinööri. Luojan kiitos seurasin kuitenkin sydäntäni ja ihastuin aivan erilaisiin ihmisiin. Olen aina kulkenut omia polkuja näissä asioissa!

Sydän tietää asioita, joita järki ei voi käsittää...

Vierailija kirjoitti:

Hassua että sinä toisaalta ihmettelet, ettei uskalleta tuntea, mutta toisaalta ihmettelet, kun jonkun mielestä pettymys tuntuu pahalta eikä järki napsautakaan sitä noin vain pois päältä.

En ihmettele, että pettymys tuntuu pahalta. Minä päinvastoin sanoin, että pettymys pitää osata surra pois. Sureminen tarkoittaa sitä, että menetyksen tuska myönnetään, eikä tukahduteta sitä katkeruuden alle.

Katkeruus on varmin tapa karkottaa elämänkumppaniehdokkaat. Ei kukaan jaksa ihmistä, jolle on ikäänkuin velvollinen todistamaan, että tällä kertaa et tule hylätyksi.

Mieli täytyy pitää avoinna ja hyväksyä myös menetykset. Rakkautta ei voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen lapset yksin jos sopivaa miestä ei löydy. Ikää nyt 24 vuotta.

Lapsilla on oikeus isään ja lapset tarvitsevat isän. Yksinhuoltajuus on yhteiskuntaa tuhoava voima. Nainen ei osaa kasvattaa pojasta miestä eikä tytöstä naista. Lapsen kehittämiseen tarvitaan sekä isä että äiti. Muuten menee pieleen ja seuraava sukupolvi kasvaa kieroon. Se taas on tuhoisaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Talvisodan jälkeen tämä oli tilanne Suomessa. Valtavasti sotaleskiperheitä, kokonainen sukupolvi miehiä kaatunut. Meinaatko, että Suomen jälleenrakennuksen sukupolvi kasvoi kieroon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, tottahan tuo. Naisten ultranirsous on ihan tätä nykypäivää.  snip .... 

Aivan. Feminismi kasvattaa naiset nirsoiksi. Kun tämä on tapahtunut yksikään mies ei kelpaa naiselle. Tästä seuraa syntyvyyden lasku. Mikään ei ole onnistunut steriloimaan läntisiä naisia yhtä tehokkaasti kuin feminismi. Se onkin kaikista keksityistä sterilisointimekanismeista ehdottamasti kaikkein tehokkain. Ja se näkyy.

Kaikkien tutkimusten mukaan parhain ehkäisykeino on naisten kouluttaminen. Tämä näkyy Afrikassa, jossa nimenomaan kouluttamattomat, alistetussa asemassa elävät naiset saavat eniten lapsia. Tämä edesauttaa väestöräjähdystä, kansainvaelluksia, nälänhätää, sotia ja korkeaa lapsikuolleisuutta.

Jälkeläisissä kannattaa satsata määrän sijasta laatuun. Jokaiselle perheelle vain 1-2 lasta, ja heistä pidetään hyvää huolta. Näin länsimaissa on tehtykin, ja se on valtavan hyvä asia. Jokainen saa turvalliset lähtökohdat elämälle, koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Minä en ainakaan kaipaa mitään Afrikan elämäntyyliä tänne. On hyvä, että naiset eivät enää synnytä. Kyllä sieltä muualta on porukkaa tulossa, täällä ei todellakaan mitään synnytystalkoita tarvita. Maapallo natisee liitoksistaan nyt jo.