Kaffebulla

Keski-ikäisenä sitä uskaltaa vihdoin lähteä tavoittelemaan niitä asioita, joita oikeasti haluaa. Siihen asti elämä on aika paljon sellaista "näin kuuluu tehdä" -elämää. Puolisokin valitaan huonekalujen väriin sopivaksi.

Sitten jossain kohtaa alkaa v*tuttaa rankasti, ja tehdään korjausliike, joskus pientareen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies otti minut ja lapseni 92kpl) avosylin vastaan ja käyttäytyi alusta asti isän tavoin muttei yrittänyt kilpailla lasten biologisen isän kanssa. Lapset ovat nyt aikuisia ja pitävät häntä edelleen toisena isänään. Ei ollut mitään mun kämppä, mun rahat, mun aika-juttuja. Oli vaan me. Puoli vuotta tapailtiin ennenkuin aikanaan esittelin lapset ja miehen toisilleen.

Olette te aikamoisia.

Joo, kyllä noin pitäisi olla muillakin! Naisenkin pitäisi alusta lähtien käyttäytyä äidin tavoin miehensä lasten kanssa niin että lapset alkavat lopulta pitää tätä isänsä uutta kumppania toisena äitinään!

Eikun hetkinen. Tälläkin palstalla äidit vähän väliä haukkuu niitä äitipuolia kuinka ne puuttuu milloin mihinkin mihin eivät saisi. Sitten niiden äitien uudet kumppanit on kuitenkin niin ihania kun ne osallistuu lapsiperhearkeen, kuskaa äitylin lasta harrastukseen, luo suhdetta lapsen kanssa, matkustellaan yhdessä, on se niin kiva kun ollaan yhtä suurta perhettä! Mutta hittolainen jos se äitipuoli yrittää jotain samaa niin se pistetään äidin puolelta kuriin hyvin nopeasti.

Isät tuntuu olevan tyytyväisiä siitä että jos se isäpuoli on lapselle läheinen, naiset taas kokee lapselle läheisen äitipuolen itselleen ja äitiydelleen uhaksi ja näinollen äidille ei usein kelpaa mikään, mitä äitipuoli tekee.

Tämä on muuten totta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itsekään en koskaan nuorempana ollut mikään kaunotar. Nyt keski-ikäisenä on ihanaa huomata, että elämä on paljon vähemmän ulkonäkökeskeistä. Miehetkin osaavat arvostaa jo naisessa muutakin kuin ulkonäköä tässä iässä. Nuorempien naikkosten perässä juoksevat setämiehet jätän omaan arvoonsa. 

En ollut mikään hehkein ruusu nuorena, mutta minusta on tullut säkenöivä keski-ikäinen! Taidan olla vähän tällainen late bloomer.

Mitä vaatteisiin tulee, niin oma tyyli kannattaa löytää ja miettiä vähän pidemmälle kuin nuorten trendit. Siinä olet Ap ihan oikeassa, että naurettavaltahan tuollaiset vetimet aikuisen naisen päällä näyttävät. Se pitää vaan hyväksyä. Time waits for no one.

Itse pukeuduin nuorempana rock-henkisesti, mutta valmistuttuani ja siirryttyäni työelämään muutin harkitusti tyyliäni aikuisempaan ja klassisempaan lookkiin. Ja siinä se on pysynyt. Toimii!

Pukeudun tosi klassisesti mutta se ei ole yhtään oma tyyli mulle. :/ Aina selailen kaappiani ja katselen kaikkia ihania mekkoja ja shortseja mitä en enää uskalla pitää. Ahdistaa niin paljon!

Olin Japanissa lomalla ja näin siellä paljon "vanhempia" leidejä jotka pukeutuivat söpösti ja näyttivät kivalta. Mutta onko se sitten se, että japanilaiset näyttävät söpöltä luonnostaan vanhoinakin?

ap

Varmasti, koska ovat nuorekkaita pidempään ja hoikkia. Ylipaino vanhentaa hirveästi. Sellainen tietynlainen tyttömäinen tyyli, jota Japanissa arvostetaan, vaatii ehdottomasti hoikan kropan. Mikään ei näytä hirveämmältä kuin pullea isomahainen nainen, jolla on joku rusetti päässä. 

Ja sori jos kuulostan ilkeältä, nämä ovat vain omia mielipiteitäni. Totta kai jokainen loppupeleissä saa pukeutua justiinsa kuten itsestä tuntuu parhaalle. Mutta se edellyttää sitä, että pitää aidosti osata nauttia siitä kantamastaan tyylistä. Ei se toimi muuten.

Noista sortsiasuista, jotka linkkasit, sanoisin, että ne ovat hyvinkin klassisia. Ei mitään Peppi Pitkätossu-tyyliä, todellakaan, vaan oikein kivoja asuja, mutta vaativat sen, että kroppa on kunnossa. Jos sinulla on, ja koet, että pystyt vetämään läpi tuon tyylin, niin go for it.

Itsekään en koskaan nuorempana ollut mikään kaunotar. Nyt keski-ikäisenä on ihanaa huomata, että elämä on paljon vähemmän ulkonäkökeskeistä. Miehetkin osaavat arvostaa jo naisessa muutakin kuin ulkonäköä tässä iässä. Nuorempien naikkosten perässä juoksevat setämiehet jätän omaan arvoonsa. 

En ollut mikään hehkein ruusu nuorena, mutta minusta on tullut säkenöivä keski-ikäinen! Taidan olla vähän tällainen late bloomer.

Mitä vaatteisiin tulee, niin oma tyyli kannattaa löytää ja miettiä vähän pidemmälle kuin nuorten trendit. Siinä olet Ap ihan oikeassa, että naurettavaltahan tuollaiset vetimet aikuisen naisen päällä näyttävät. Se pitää vaan hyväksyä. Time waits for no one.

Itse pukeuduin nuorempana rock-henkisesti, mutta valmistuttuani ja siirryttyäni työelämään muutin harkitusti tyyliäni aikuisempaan ja klassisempaan lookkiin. Ja siinä se on pysynyt. Toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.

Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?

ap

Se lapsi myös kasvaa siitä, ja joku päivä se voi olla tosi kiva ja kiinnostava nuori ihminen. Silloin sen kanssa voisi olla kiva olla hyvissä väleissä, mikä on tosi vaikeaa, jos oikeasti käyttäytyy etäisesti ja kylmästi häntä kohtaan koko lapsuuden. Sellainen kun jää lapselle mieleen.

T: 40 v nainen, jolla on huippuvälit " äitipuoleen", ja kohta taas lähdetään yhdessä harrastamaan.

Mulla on myös mahtavat välit miehen jo aikuisiin lapsiin, vaikka en passannutkaan sekä lapsia että miestä kun lapset olivat vielä pieniä. Ilmeisesti mieheni lapset arvostavat minussa ihan muuta kuin sitä lomailinko heidän kanssaan, tai imuroinko hikipäässä kun isänsä veti lonkkaa sohvalla.

Hyvä! Juuri näin tämän pitäisikin mennä. 

Ajattelevatko nämä miehen lapsia ja miestä passaavat ätipuolet yhtään sitä, että oikeastaan he voivat tehdä hallaa lapsen ja isän suhteelle? Jos äitipuolen aktiivisuus aiheuttaa sen, että isi saa enemmän aikaa omille jutuilleen kun äippäpuoli hoitaa lapset, niin miten tuo edesauttaa isän ja lasten läheistä suhdetta? Ei mitenkään. 

Lapsille äitipuoli on aina ulkopuolinen, ja niin sen kuuluu ollakin. Ei äiti- tai isäpuoli saa tunkea lasten ja biologisen vanhemman väliin! Kyllä ne lasten tarpeet on aina pistettävä edelle. Lapset tarvitsevat nimenomaan sen oman vanhempansa huomiota ja aikaa.

Isä- tai äitipuolen on ymmärrettävä tämä, ja vetäydyttävä sivuun ja annettava sen vanhemman keskittyä niihin omiin lapsiinsa. Aina se ei ole helppoa, kun itsekin kaipaisi huomiota, mutta niihin hetkiin pitää sitten vaan keksiä omaa tekemistä.