Kaffebulla

Ikääntyä voi kauniistikin, ei tarvitse muistuttaa panssarivaunua. Itse täytän pian 49v. ja tyyli on naisellisen minimalistinen. Hiukset lob.

Klassisuus toimii tässä iässä. On hirveää, kun joskus näkee niitä ysärimuotiin jumahtameita lähiömammoja. Pitäisi osata nähdä itsensä realistisesti. Tyylitaju ei ole iästä kiinni. Jotkut tyylikkäimmistä näkemistäni naisista ovat olleet 89v. eiralaismummoja.

Jokainen ikäpolvi jämähtää johonkin tyyliin, jos tyyliä ei osata päivittää.

Sitä ikävää kananpersettä näkee ikäisilläni vielä joskus. Noita palloja taas ehkä enemmän 60+ ikäisillä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuulin, kun yksi työkaverini, jolla on valtava tätipallo, sanoi, että haluaa että pää on ison näköinen. Ei siis pieni pää, se jotenkin on ruma hänen mielestään. Minulla on siro, pieni pää ja ponnari. N62

Onkohan tämä joku lihavien naisten tapa huijata itseään. Pään pitää näyttää isolta kuin ämpäri, ettei se näyttäisi pikkuriikkiseltä nupilta valtavaan ruhoon verrattuna.

Tyyliin kuuluu myös räväkkä hiusväri, isot korvikset ja rillit, vaatteet jotain löysää tunikaa ja kaftaania.

Mulle tulee näistä naisista aina pakokauhu, ovat jotenkin pelottavia!

Siis missä minä olen raivostunut? Ei minua kenenkään avuttomuus raivostuta.

Mutta huomaahan sen yhteiskunnallisessa keskustelussa, että avuttomat usein herättävät raivoa, esimerkkinä nämä jouluavun kerjääjät.

En minä ole mikään sanomaan, miten kenenkin pitää elää. Sitä mietin kyllä joskus, auttaako jatkuva rahallinen tuki mitään, kun ongelma on rahan käytössä.

Väitän, että nimenomaan sen mallintaminen, miten kannattaisi toimia, olisi paljon järkevämpi tapa auttaa. Siksi ehdotin sosiaalityötä ratkaisuksi.

Vierailija kirjoitti:

Luin tänään kommentin, jossa henkilö kertoi että hän kärsii vakavasta huimauksesta joka tekee kävelemisestä vaikeaa ja hänen elämänlaatunsa on huono, koska hän ei pääse liikkeelle niin kuin haluaisi. Pyörätuoli auttaisi paljon ja helpottaisi jopa oireita joita kävely pahensi, mutta hänelle ei "anneta" pyörätuolia. Kirjoittaja vaikutti sujuvasanaiselta ja käytteli nettiä. Mietin, onko hän koskaan googlannut pyörätuolikauppiaiden nettisivuja (Eka osuma: uudet tuolit alkaen 80€, varmaan niitä hienoimpiakin malleja saisi käytettynä melko halvalla) ja tajunnut että hänellä on valtuudet tilata itselleen pyörätuoli ilman että joku antaa sen.

Voi olla että esimerkissäni oli taustalla jotakin mitä en tiedä ja siksi todellakaan henkilö ei voinut tehdä itse päätöstä. Näen kuitenkin usein vastaavia ongelmankuvauksia joissa ongelman ratkaisu selvästi parantaisi ihan valtavasti elämänlaatua mutta jotenkin ihminen ei kykene laskemaan sitä päässälaskua että nyt pieni ihan oma investointi voisi tehdä omassa elämässä paljon hyvää.  

   

Todella hyvä kommentti ja tiivistää opitun avuttomuuden hyvin.

Usein nämä uhriutujat ovat juuri tällaisia ja siksi herättävät muissa säälin sijasta raivoa, mitä eivät itse pysty käsittämään.

Mietin, voisiko joku tehostettu sosiaalityö auttaa tällaisia ihmisiä. Vai pitääkö vain antaa mennä pohjan kautta ja toivoa, että Siperia opettaa.

Sairaan ihmisen rinnalle voi jäädä, ystävänä. Mutta parisuhde on ohi.

Sano Ap tälle naiselle, että voit jäädä hänen ystäväkseen, koska haluat olla vierellä, jos/kun toinen hakee apua itselleen, ja jos tälle on helpompi niin, että et katoa hänen elämästään kokonaan. Mutta tee selväksi, että parisuhteessa et voi enää olla.

Lopeta seksi ja läheisyys välittömästi.