Kaffebulla

Kuka nyt vielä haravoi, kun pihat on pelkkää mutavelliä?

Älä missään nimessä ”laske rimaa”, Ap!

Ei kannata päätyä suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Näitä on keski-ikäisissä niiin paljon, on otettu vaan joku, ja sitten erotaan viimeistään nelikymppisenä hirveiden huoltajuuskiistojen repimänä. Olen nähnyt. Siinä on mennyt koko elämä hukkaan.

Jos et löydä ihmistä, jonka kanssa oikeasti haluat olla, on parempi olla yksin.

Mulle teki joku tunnettu astrologi jonkun ihme kartan ja maksoin siitä muistaakseni vielä satoja markkoja. Tapahtui siis 90-luvulla.

Kyse oli tän mun hurahtaneen kaverin uudesta parhaasta ystävästä. Tunnettu astrologi niissä piireissä. Hitto kun en muista nimeä!

Se koko kartta oli ihan ympäripyöreää huuhaata, eikä sopinut minuun ollenkaan. Mitään, mitä se ukko väitti, ei pitänyt paikkaansa.

Se vielä soitteli perään ja olisi pitänyt maksaa lisää, että hän ”korjaa karttaa”.

Huuhaakaveriltanikin meni ukkoon maku kun kävi ilmi, että tämä oli soitellut kaverini puhelimesta kalliita kaukopuheluita. Kaveri oli antanut soittaa kotoaan, tämä oli lankapuhelinten aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuplakupla! Eripariset harittavat kivespussit ylösalaisin. Ihan hirvee.

Kiitos päivän parhaista nauruista! Nyt en enää osaa katsoa kyseistä esinettä ilman tätä mielikuvaa... 😉

Kyllä nuorempana tunsin huonommuutta asiasta. Pelkäsin, että ihmiset luulevat, etten ole saanut kerään, tai että olen joku nirppanokka.

Vaikka oikeasti ei ollut siitä kyse. Mä vaan halusin olla yksin.

Edelleenkin arjen jakaminen toisen kanssa tuntuu työläältä, ja välillä haluaisin vaan palata siihen rauhaan ja yksinäisyyteen.