joku80

Teidän olisi nyt syytä aloittaa pariterapia eikä yrittää setviä tuota kaksistaan. 

Lisäksi muutama sekalainen näkökulma:

- Jos pienelle lapselle esitetään kahden isän malli, lapsi kyllä hyväksyy sen normaaliksi. Eri asia mitä aikuiset ajattelevat siitä. Mutta lapselle se ei ole outoa. 

- En tiedä voiko 30 km matka oikeasti olla ongelma. Sitä ajaa autolla puoli tuntia (jos on ajokortti). Epäilen että ongelma on itse raskaudessa ja siinä että vaimosi ajattelee elämän päättyvän kun lapsi syntyy. Onko hänellä sellainen malli (kotoa tms.) että vauvan kanssa ei voi käydä missään ja hän on hyvä äiti vain jos on 24/7 kotona lasta vahtimassa? Ikään kuin hän yrittäisi nyt elää "kohta menetettyä" elämää. 

- Yhtä hyvin sinä voit olla se joka takaa lapselle tasapainoisen elämän ja uuden kodin. Ei ole mikään varma oletus että vaimosi on parempi huoltaja kuin sinä. 

- Mikä nyt oikeasti vaivaa vaimoasi? En jaksa uskoa syihin joita esittelit.

Ihan ensimmäisenä selvittäisin, onko kyse siitä että vauva syö niin hitaasti että hän on siksi noin paljon tississä kiinni. Jos tästä on kysymys, onko imuote oikea? Pullosyötön jälkeen pitäisi olla sitten pidempi tauko. Ja voisi harkita syöttää osan maidosta pullon kautta, eli lypsää pidemmän tauon jälkeen ja antaa sen pullosta.  Vauvan imun tehokkuus paranee iän myötä, joten kannattaa pitää vauvaa välillä tississä ettei unohda sitä. Jos maitoa kerran tulee hyvin, ei kannata vaihtaa korvikkeelle vain sen takia että vauva roikkuu tississä, siihen löytyy joku keino jatkaa imetystä tai lypsyä.

Jos vauva on syönyt tarpeeksi ja olet muuttunut eläväksi huvitutiksi: Voisiko vauva olla kiinni rinnassa siksi että siten saa läheisyyttä. Hyväksyykö hän jos laitat syönnin jälkeen nännin poskea vasten? Onko vauva tyytyväinen kantoliinassa tai repussa iho ihoasi vasten? Tässä tapauksessa voisi koettaa pitää vauvaa kantoliinassa tai repussa mahdollisimman paljon jotta hän oppisi saamaan ihokosketuksen muutoinkin kuin rinnan kautta. Muutama päivä jatkuvaa nahkakosketusta voisi ajaa saman asian ja rintaa annetaan vasta kun on selvästi nälkä. Sen jälkeen vauva samaan tapaan isän nahkaa vasten lepäilemään jotta saat levätä. Läheisyyskin voi olla vaiheittaista ja se sopisi ikään. 

Jos nuo eivät auta, sitten vain pidetään huutavaa vauvaa sylissä irti rinnasta kun sen ei ole nälkä. Vauva oppii kyllä että et ole huvitutti. Sekin on parempi vaihtoehto kuin se että olet lopen väsynyt. Tässäkin isä lenkille kantoliinan kanssa tai vauva sylissä on hyvä vaihtoehto, huutavana on turha pitää vaunuja mukana kun ei vauvaa voi kuitenkaan niihin laittaa. Silloin saat omaa aikaa ja vauva lopettaa huudon helpommin kun et ole "tarjolla".