Johannes77

Enpä tiedä onko selviäminen oikea sanonta, mutta sen kanssa oppii elämään. Jotkut eivät ehkä opi. En usko, että on olemassa yhtä ainoaa tapaa, jokaisen on se oma polkunsa löydettävä.



Oma murheeni kulkee mukanani elämän loppuun asti, mutta jokainen päivä on silti uusi. Kyllä se tästä. Parasta oli ehkä omalla kohdallani se, että luovutin yrittämisen neljän vuoden tutkimusten ja monien erilaisten kokeilujen, keskenmenojen jne. jälkeen ja lähdin kokeilemaan kv-adoptiota. Ei näytä olevan erityisen helppo tie tämäkään, vajaa neljä vuotta takana, luultavasti sama määrä edessä, eikä silti varmuutta.



Nyt olen suunnannut mielenkiintoni muihin asioihin ja päivä päivältä nautin enemmän.