Jesell2

Ei se vaan lähde pois :'( mä en voi käsittää miten se on niin vaikeeta. Nyt jäädään odottamaan kutsua Jorviin.

Tänään on se päivä kun pääsen kierukasta eroon ja mä olen päättänyt että pois otetaan. Mulla on maailman ihanimmat lapset ja mä haluan antaa mahdollisuuden vielä yhdelle ihanuudelle silläkin uhalla että sille tulis epilepsia.                                                                                               Eilen lääkärissä sain juteltua pojan nykinöistä ja sain vihdoin lääkärin uskomaan että mä oikeesti haluun tarkistaa onko pojalla jotain, ensin vähän nikotteli mutta kun kysyi että kuulostaako meidän pojan yö sitten normaalilta, niin ei oikein osannut sanoa mitään. Laittaa sitten lähetteen joko yön yli kestävään video eeg:hen tai sitten ihan siihen normi eeg:hen, mitä ne nyt siellä lastenlinnassa sitten päättää. Itse sitten vielä luin netistä lisää tietoa siitä epilepsiasta mitä lääkäri epäili niin se on aika vaaraton ja menee useinmiten ohi 16 ikään mennessä. Tytön epilepsia on niin hyvällä mallilla että saatiin seuraava käynti vasta vuoden päähän :) (kop kop, koputan puuta kun alan taas hehkuttamaan niin silloin yleensä tulee takapakkia), elokuussa 2011 ja 2012 on tullut aikasemmat kohtaukset, kun kesälomalta palataan hoitoon mutta nyt on lääkitys päällä niin jännällä odotan tätä elokuuta.                                                                                                                 Mä olen niin innoissaan ja odottavalla kannalla taas.

Eniten mua huolettaa mun oma äiti miten se reagoi mun vauvahaaveisiin, anoppi kerran sanoi että miks et tekis vielä yhtä. Mutta mun äidin mielestä on ihan riittävä määrä lapsia meillä jo. Toisaalta haluisin varotella etukäteen ettei sitten pahamieli iske kun olen jo raskaana ja kerron äidilleni joka varmasti töksäyttää jotain typerää. 

Apua miten paljon mun pitää sitten tsempata syömisien kanssa, pahin on toi pepsi maxi, mä olen jo nyt niin myrkyttänyt itteni sillä että vierotusoiret voi olla hirveet, olen ihan pepsiholisti.  Voi kun olis jo eka ultra takana, niinkun täällä jollain jo on. Pakko varmaan taas ostaa se kotidoppleri että saa kuunnella vauvan sydänääniä kotonakin, aikasemmat oli ainakin masussa tosi rauhallisia että huoli oli välillä että onko ne hengissä mutta eipä ole paikoillaan pysynyt sen jälkeen kun mahasta ulos tulivat :)

Huomenna lähdetään sitten mökille nauttimaan juhannuksesta.

Huomenta,

Ooon tässä nyt ollu varmaan jo kaks tuntia hereillä, tunteet ihan sekasin, en enää tiiä  mitä haluun :'(  Eilen mies sai tietää että joutuu pois töistä, no ei se nyt silleen vielä huoleta kun palkka kumminkin juoksee vuoden loppuun asti niin saa tässä rauhassa etsiä uutta työpaikkaa.

Mutta olen ruvennut miettimään että uskallanko sittenkään tehdä enää kolmatta lasta. Meidän kuopuksella on todettu epilepsia vuosi takaperin ja vaikka se on hyvin hallinnassa niin se on henkisesti tosi raskasta ja mulla on suuret epäilyt että esikoisellakin saattaa olla jotain epilepsiaan viittaavaa, viime yö oli taas niin levoton että en mä voinu mitään siinä nukkua kun seurasin pojan nykimisiä, sellasta pientä ja välillä vähän isompiakin potkuja ja käden heilutuksia, voi toki olla normaalia, itsekkin olen ollut pienenä levoton ja pyöriväinen mutta kun tuntuu että hänellä alkaa heti kun nukahtaa ja sellanen pieni värinä on varmaan koko yön :(
 Nyt olen sitten miettinyt että jos kannetaan miehen kaa jotain geenivirhettä että kolmaskin lapsi saattais saada epilepsian niin en tiiä jaksaisiko enää varsinkin jos tiedän että aika varmasti voi sairastua.

en tiiä pitäskö sittenkin odottaa sinne elokuulle kun mulla on se aika kättärille vai uskallanko mennä jo huomenna yksityiselle. Tänään olen menossa tytön kanssa ihan kontrolli käynnille neurologille niin siellä aijon ottaa uudestaan huoleni puheeksi ja jos saatais vaikka tutkimukset pojalle ja jos ne vaikka tarkistais meidät vanhemmatkin jollain verikokeella et ollaanko jotain geenivirheen kantajia.

Kauhee kun mä tuun tänne mun peloistani puhumaan,  toivottavasti en pelästytä muita kauhukuvillani, hyvähän sitä olis valmistautua pahimpaankin mutta sellanen pelko kyllä vie kaiken nautinnon itse siitä odottamisesta.

Mä ainakin toivon että kierukan jälkeen elimistö palais mahd. nopeesti normaaliksi mutta eihän sitä tiedä, mulla on vielä hormonikierukka.

Mäkin haluisin niin kauheesti puhua tästä kuumeilusta ja huolistani mutta en halua että monet vielä saa tietää, ihan hirveetä sitten kun pitää itekseen jupista. On mulla yks ystävä ja sisko jolle onneksi voi puhua.

No kaikesta huolimatta aurinkoista juhannusta.

Apua mä en malttais enää odottaa. Varasin sitten ajan yksityiselle mehiläiseen kierukan poistoon ja se aika on keskiviikkona. Mä olen niin täpinöissä ja odotan niin innolla. Tänään olin taas kirpputorilla ja siellä tuli niin paljon vauva mahoja vastaan että meinasin haljeta kateudesta. Vauvan vaatteita en ees jääny penkomaan koska en haluu olla liian intona vaikka tän enepää innoissaan ei voi ees olla.

Itselleni kun katselen vaatteita niin väkisin sitä miettii et mahtuuko siihen sitten maha vai käykö heti pieneksi. Mulla on sellanen taipumus ollu että laihdun yleensä raskautuessani :) aika erikoista mutta mahdollista. Eli mulla siis aikalailla ylipainoa ja kun raskaudun niin pakko tsempata syömisen kanssa, kattoa vähän mitä suuhun laittaa niin silloin jää se ylensyöminen herkkuja pois. Ja vauvamaha vaan kasvaa mutta muuten hoikistuu. Aikasemmista raskauksista lihoin noin 5kg.

Mun tuttava piirissä on nyt aika monta raskaana, tosin eivät ole ihan lähiystäviä. Ja miehen siskolla on nyt muutaman kuukauden ikäinen vauva ja sitä sitten ei voi muuta kun ihailla. Kateltiin esikoisen kanssa erilaiset äidit ohjelmaa viimeks ja siinä syntyi vauva niin esikoinen, poika 7v, sanoi että hänkin haluaa meille vauvan :)

Mua ottaa kyllä nyt niin päähän että tekis mieli itkeä tihrustaa. Mä sain kutsun sinne kättärille kierukan poistoon mutta se on vasta elokuun alussa HÄÄÄÄÄÄHHHHHH!!!!!!!!! Siis miten ne kuvittelee että mä jaksan odottaa vielä kaks kuukautta kun mä olen jo saanu odottaa niin kauan :'( soitin sinne tänään ja kysyi että onko tää edes totta, eikö oikeesti ole aikaa aikasemmin. Nyt on kesä ja plaa plaa ja sitä sun tätä ja kun ei mulla ole kiireellistä tai siis hätätapaus (se korjas) ymmärsihän se että  mulla on kiire mutta ei kumminkaan ole mikään hätä. Mä sanoin että no pidetään vielä siitä ajasta kiinni mutta kyllä mä aijon kysellä jos jostain muualta saisin ajan.

Eli siis jos teillä on kokemusta pääkaupunkiseudulla hyvästä yksityisestä gynegologista joka poistais mun kierukan niin ilmottakaa, edullinen hinta plussaa mutta olen melkein valmis maksamaan ihan mitä vaan ja siis ihan ultra laitteet tarvitaan kun ei se normi menetelmin ulos tule (tai mitä lie käyttävät että saavat sen sieltä pois kun on liian lyhyet langat).

Ihanaa lukea täällä teidän jännityksiä plussaako vai ei, mä muistan mikä  pettymys se oli kun ei tullutkaan plussaa ja kuinka sitä jo niin kuvitteli ne oireetkin. Mä parisen kertaa sain pettyä esikoisen kanssa mutta tää nuorimmainen tuli ihan ekasta kerrasta, ihan paras joululahja kun tein testin jouluaattona 2006. Luulempa että kun esikoista yritettiin niin meillä oli liikaa yritystä ja suorastaan stressasin sitä, tokaa kun alettiin tekemään niin meinasin että kunhan saan painoa ensin pudoettua niin sitten mutta eipä tarvinnu kauaa odotella :)
Nyt taas on niin kova hinku saada vauva että saattaa olla liikaa yritystä taas paitsi että nyt vaan on niin erillainen elämäntilanne että ei sitä varmaan jaksa joka ilta edes "pupuilla".

Huomenna esikoisen kevätjuhla ja sitten hänellä alkaa loma, itellä vielä 2 viikkoa töitä ja sit viikon loma, sitten vielä muutama viikko ja sen jälkeen neljän viikon loma :) sitä jo niin kovasti odottelen.

Aurinkoista viikonloppua!!