jasulita

Gepardi, ihania ultrakuulumisia ootte saaneet! <3 Tiedän kuinka raastavan jännittäviä aikoja elätte, täällä mennään samoilla fiiliksillä, en vaan oo edes ultraan uskaltanut..

Laulurastas83, laitoin nyt myös liittymispyynnön tuonne ryhmään :)

Huh, mulla on tunteet velloneet laidasta laitaan... pakko oli meinaan tikuttaa vielä tuolla viikko-pari sitten, ja yhtäkkiä ei näkynytkään enää kuin kontrolliviiva ja cb viikkonäyttödigi "ei raskaana". Ehdittiin jo sopeutua ajatukseen, mutta päätin kuitenkin soitella viekä tk:seen kun ei menkkoja näkynyt ja sain lääkäriajan sekä lähetteen hcg-verikokeeseen. Verikokeesta saatiin positiivinen vastaus ja tänään sitten lääkärikin onnitteli ja kehotti soittamaan neuvolaan kun päätin kuitenkin käydä siellä vaikka tuntui ettei ehkä olis edes tarvinnut.

Ihan järkkyjä pahoinvointiaaltoja ja kammottava väsymys kokoajan eli pakko tuo on uskoa jo että meilläkin on pikkuinen matkassa, ihmismieli on vaan niin jännä kun käy kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi. Ehkä tosiaan kannattaisi jo uskaltaa neuvola-aikakin varata, tänään kuitenkin 6+3.

Onnittelut uusille plussanneille ja tervetuloa! <3

Pioni1-, Kiitos! Ihanaa päästä taas alkuodotuksen huumaan kiinni :). Hauskaa, että mennään niin samoilla viikoilla. Tuntuu että alkukuussa olevat on jo "niin paljon pidemmällä", vaikka ihan parista viikosta onkin kyse :D

Oikeastaan on jopa vahvempi olo nyt, viime kerralla keskenmenon pelko oli aivan valtava. Nyt tuntuu oikeastaan että kun sen on kokenut ja siitä tunnemylläkästä selvinnyt niin se on vahvistanut todella paljon sekä itseäni, että parisuhdettamme. Vaikka tietenkin se pelko käy täälläkin vierailemassa, uskon että se on normaalia ja tuttua kaikille odottajille.
Tähän odotukseen olen myös osannut varautua vähän paremmin ja pystynyt jo pidemmällä tähtäimellä tsekkailemaan ruokavaliota ja vitamiineja, aiempi tärppäsi niin äkkiä että olin ihan pihalla ja stressasin tosi paljon ajatuksesta, että meidän vauva kasvaa niistä "palikoista", joita mun keholla on tarjota. Olin tosi epävarma ja pelotti paljonkin kun tuntui että kaikki tapahtuu niin äkkiä.
Nyt ollaan päästy puolessa vuodessa kasvamaan ajatukseen meistä tulevina vanhempina, on valmiimpi olo kuin vielä muutama kuukausi sitten :)

Heissan kaikki ja suuuurensuuret onnittelut kaikista plussista!

Ilmottaudun mukaan joukkoonne ja samalla toivon, etten ihan jinxaa tätä raskautta tänne uskaltautumalla... vielä ollaan niin herkillä viikoilla! Eli tänään aamulla plussasin, la olis menkoista katottuna 20.5. eli 4+4 meneillään! :) Niin onnellinen ja helpottunut olo, vaikkakin hurjasti pelottaa samalla että kuinkahan tässä käy.

Viimeksi meillä plussattiin maaliskuussa yk1 ja sitten toukokuussa (9+4) päivystyksessä todettiin kkm, oli mennyt jo kuudennelle viikolle :´(. Jatkettiin harjotuksia suuresta surusta huolimatta ja nyt meillä tärppäsi taas!

Elikkäs nyt siis esikoista pukkaa. Itse olen muutaman päivän päästä 25 ja mies 27. Ollaan aateltu ettei kerrottais tästä raskaudesta (kunhan pysyy kyydissä...) vielä piiiiiiitkään aikaan kellekään, mutta malttamattomana oli pakko huhuilla plussauutiset parhaalle ystävälleni. Muille varmaan vaan myönnetään sitten kysyttäessä kun alkaa näkymään/ihmetellään tupakoimattomuutta ja alkottomuutta :D

Mutta tosiaan onnea ihan hurjasti kaikille tulevista ihanista toukovauvoista <3 (ja tsemppiä ja voimia muillekin km:n jälkeisten (tai muuten vaan) pelkojen kanssa painiskeleville)

Hei,

Täällä myös esikoinen plussattu 31.3. ja omien laskujen mukaan la olis 9.12. Jännittää niin mielettömästi! Ikää 24 ja pääkaupunkiseudulta :)

Pientä etovaa oloa ollut nyt muutamana iltana, aina klo 22-23 ja rinnat on tosi arat ja kivuliaat :/ Mielialatkin heittelee ihan apinana, nollasta sataan hetkessä ja sit ku tajuaa tuittuilevansa ihan syyttä niin tulee itku. Toivottavasti vähän tasottuis tai oppis edes pitämään suun supussa kun meinaa kiehua yli :D Ravintolisiä Solgarin folaatti ja odotus-/imetysmultivitamiini sekä omegat.

Onnea paljon kaikille plussanneille! <3