JadedF

Maaemo82 kirjoitti:

Täällä kanssa yksi yrittäjä, ikä pian 39v. ja miäs 42v. Molemmille olisi ensimmäinen. Hoitojonossa jo ollaan, koska yritystä takana yli vuosi 😢, vielä ei siis edes tietoa onko jotain ongelmia vai eikö muuten vaan ole vielä tärpännyt (yritystä kyllä on ihan tarpeeksi usein 😉 vaikka ei tikutella tms.), kun ikäkin tekee raskautumisesta vaikeampaa. Pelottaa ja stressaa, vaikka tiedän, että stressi vain pahentaa tilannetta.

Olen aina tiennyt että haluan lapsia, mutta aiemmin ei ole ollut tilaisuutta edes yrittää (ex viivytti ja viivytti kunnes lopulta totesi ettei halua, sen jälkeen ero ja nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä vasta reilu 2v. Nykyisen kanssa on siis aloitettu yritys oikeastaan heti kun uskalsi luottaa, ettei ole enää suhteen alkuhuumaa...). Joka kuukausi odotan pelolla menkkojen alkamista ja kun ne alkavat, olen niin pettynyt, että itken. Ympärillä kaverit raskautuvat ja on todella vaikea koittaa iloita heidän onnestaan, kun itsellä ei onnistu 😞.

Tsemppiä kaikille muille yrittäjille, kannattaa muistaa että se muutama kuukausi tai puolikaan vuotta ei ole pitkä aika yrittää 👍🏻. Ja kuumeilijoille tsemppiä myös ❤️.

Moikka!

Täällä kesällä 38 täyttävä, nyt viikolla 20 raskaana oleva neitonen. Kolmisen vuotta yritettiin, viime keväänä 2020 tutkittiin, että miksi raskaus ei vaan ole alkanut. Kummastakaan ei löytynyt mitään syytä, miksen raskautuisi. Yli puoli vuotta tikuteltiin tutkimusten jälkeen ovulaatioita, kunnes viime lokakuussa jäi menkat ekan kerran väliin, ja nyt tosiaan mennään vko 20. Raskaus alkoi ilman mitään hoitoja.😊

Eli sen mitä halusin sanoa on se, että tälläkin iällä raskaus sai alkunsa täysin luonnollisesti. Syytä siihen, miksi siinä kesti, ei varmaan kukaan osaa tarkalleen kertoa 😊

Tsemppiä sinne ja kaikille raskautta aikoville, yrittäville ja raskaana oleville ♥️

Sabiiina kirjoitti:

Täällä yksi odottaja liittyy keskusteluun. Täytän helmikuussa 37 vuotta ja odotan esikoistani. Pelottaa ja hirvittää; Entä jos en osaakaan kasvattaa lapsestani kunnon ihmistä? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos se ei saa kavereita? Entä jos? Entä jos..? Tuntuu, että kukaan muu ei ole raskaana tai ainakaan raskaana näin vanhana kuin minä. Neuvolatäti on ihan outo kun se "lässyttää" mun mahalle vaikka edes itse en tee sitä. Hirveä syyllisyys, kun tuntuu että kaikki muut on enemmän innoissaan kun minä. En itse osaa/uskalla vielä(kään) kunnolla fiilistellä tätä.. Mulla ei ole mitään pahoinvointia eikä väsymystä eikä mitään ikäviä fyysisiä tuntemuksia ja sekin aiheuttaa syyllisyyden tunteita..

Kokemuksia, varmaan kaikesta mahdollisesta, olisi kiva kuulla? :)

Moikka Sabiina!

Täällä la 20.6. Itse täytän heinäkuussa 38. Mulla ihan samoja fiiliksiä kuin sinulla. Muut on enempi innoissaan tästä kuin minä vaikka tätä on odotettu vuosia. Johtuneeko siitä että on vielä niin varuillaan jos jotain kuitenkin sattuu. Rakenneultra on ensi viikolla. Mitään en oo uskaltanut hankkia ja oon ihan pihalla kaikesta vauva jutuista, esim. vaatemetkeistä. Tai ihan mistä vaan :D

Semmonen olo että on jotenkin liian aikuinen... Jos näin voi sanoa. Olisi ihana fiilistellä mutta ei vaan osaa. Ja sama kans täällä että neuvolan työntekijä oli jotenkin enempi innoisaan ja höpötteli vauvalle ja itse olin ihan tuppisuuna. Onkohan mussa jotain vikaa...

Ja älkää käsittäkö väärin, tätä on odotettu tosiaan jo vuosia ja jossain vaiheessa alettiin jo puolison kanssa totulla ajatukseen ettei me voida saada lasta. Eli ehkä mua vaan pelottaa niin paljon etten uskalla nauttia tästä raskaudesta ollenkaan... :(