jääsydän

Meillä nukuttiin tänään melkein puoli 10 asti. Tyttö kyllä heräs aiemmin, mutta itekseen höpötteli sängyssä niin enpä sitte jaksanu nousta nostamaan pois sängystä sitä. Illalla kyllä valvottiinki myöhään, että oli varmaan 12 ennenku miehen kanssa mentiin nukkumaan ja tyttöki meni 11 aikaan.



Oi että, nuo aamunraikkaat lenkit kyllä kuullostaa ihanalta! Me käytiin illalla 9 aikaan kävelemässä ulkona, ja ei sillonkaa enää ollu kovin kuuma- itikoita kylläkin. Mulla kans tuo kävely aiheuttaa inhottavasti mahan kovettumista, ja nyt on taas parina päivänä ollu kipeitä suppareita ja menkkamaista jomotusta- mutta vauvaki on kyllä liikkunu enemmän ku koskaa aiemmin, niin voihan se olla että seki aiheuttaa nuita supistuksia.



(.) Eilen tuntu tosi kipeältä mahassa, ilmeisesti asukki vaihto kylkeä tai jotain, kun piti ihan kiljasta ku niin kovasti sattu. Muutenki on kokoajan jostaki kohtaa maha kuhmuilla-niinku muutki sano olevan- ku pikkunen siellä ettii vissiin hyvää asentoa :)

Muuten ei mitään uutta. Liitoskivut on vähän helpottanu, mutta tuo mahan toiminta ei edelleenkää ole tyydyttävälläkään tasolla. Sen kanssa riittää siis pohtimista ja päänsärkyä!

Illalla oli havaittavissa myös lievää turvotusta- sehän se vielä puuttukin ;)



Mutta oikein mukavaa päivää kaikille helteistä huolimatta.



Jääsydän rv 28+5

Eiköhän tuo saa pian tarpeeksi minusta ku aina hälle valitan :)



Käytiin tosiaan tivolissa pyörähtään, mutta tuo raivostuttava helle ajo meidät sieltä pois. Kuka enää JAKSAA näitä ilmoja??:( En ainakaa minä! Piti sitte ruveta vielä tässä iltasella siivoamaan, ja mies onneksi imuroi, mutta ite sitte moppasin lattiat ja kyllä alkaa olla oikeasti niin tuskaa että huhhuh. Tuntuu niin kömpelöltä, kun ei taivu ja ei jaksais millää kyykkiä saatikka hartiavoimin jynssätä että kaikki paska lattialta irtois..melkein itku kurkussa väänsin tuon mopin kanssa. En kyllä enää kertaakaa siivoa, ennenku tulee kylmemmät ilmat. välillä on ihan semmonen olo ettei saa henkiä, kun on niin kuuma ja tunkkanen ilma. Tuo maha on niin iso- mieski totes kun lösähin tuohon penkille sen viereen, että onpa tuo sinun maha kyllä tosiaan aika iso- nii-in. Ja sen kanssa eläminen välillä tooosi puuduttavaa. Ois vaan jo se lokakuu... Kokoajan on maha ihan kivikovana ku koittaa jotain touhuta.

No, valivali ja vali, muttaku alkaa niin tympäseen kaikki ku ei kohta enää kotitöihin pysty. Ja nämä helteet- argh!!!! KYLMÄÄ tänne Suomeen, KIITOS! Toivottavasti tulee ruton kylmä talvi ;)



Kukas se laittokaa sen artikkelin tuosta epiduraalista?? Luin ite saman viime ma Kalevasta ja ei kyllä yllättäny yhtään, joskin sain varmistusta omille epäilyilleni.



No, lähen tästä juomaan ja vähän pötkötteleen, jos illemmalla ja VIILEÄMMÄLLÄ jaksas vielä lähtä käpöstelemään tuonne rantaan..



Jääsydän rv edelleen 28 + 4 (oispa jo 39+4)

ja TAAS aurinko paistaa täydeltä terältä- on tämä outo kesä kun ei sada.

no, onpahan jotain mitä oottaa :) hih!



Minä en oo ite hirveesti miettiny tuota arkielämää sen jälkeen ku vauva syntyy. Uskon että se menee omalla painollaan, ja sitä on turha suunnitella mitään etukäteen kun ei voi tietää minkälainen tapaus sieltä on masusta tulossa. Eiköhän sitä jotenki selvitä, vaikka mies ei ookkaa jäämässä etes isyyslomalle. Toisaalta hyvä että on koulussa, niin sieltä voi olla poiski noin vaan jos tilanne oikeen vaikeeks äityy :) TÖissä jos ois niin ei ois niin yksinkertanen juttu..vaikka toisaalta sitte vois ehkä pitää isyyslomaa. Ainoastaan sitä ootan " innolla" että kuinka mustasukkaseksi tuo esikoinen tulee, kun äiti ei voikaan joka vinkasuun ja pyyntöön vastata heti. Voi olla että on paikat useamman kerran kaaoksen partaalla.



MUTTA, imetyksestä, kun kaikki siitä sanoo että se alku oli niin tuskasta..mutta ei minulla ollu. Muutaman päivän jälkeen alko vähän rinnanpäät olla hellät, mutta ku sai sieltä sairaalasta sitä Lanchonia vai mikä se nyt on:) voidetta, niin sillä parani tosi äkkiä eikä ehtiny haavoja tms tulla. No, täytyy myöntää, että mulla ehkä vaikutti se, ettei maito noussu oikeastaan koko imetysaikana vauhdilla rintoihin. Ja vasta kotiuduttua pystyin antamaan vauvalle pelkkää rintaa, kun maitoa alkoi tulla tarpeeksi. Mutta näinkin voi siis olla, että ei se ihan kaikilla silti imetyskään aluksi ole tuskaa.



Mistähän minä järkytyin..siis olihan se kipu mikä kokoajan paheni loppua kohti, niin ihan järkyttävää, mutta onneksi sai kivunlievitystä :) Ponnistusvaihe oli tosi ikävä, mutta se jotenki nyt vaan kuuluu siihen hommaan niin kyllä senki kesti ;) SE oli ihanaa, kun ne kivut OIKEASTI loppu sen jälkeen ku vauva oli syntyny.

Hmm..vessassa käyminen synnytyksen jälkeen oli kans aikamoinen järkytys, ku niitä haavoja kirveli niin hurrrjasti.



Kaikista ihaninta oli kuitenki se kun pääsi alottelemaan vauvan kanssa tavallista elämää, oli niin paljon uutta ja ihmeellistä ja sitä vauvaa olis voinu vaikka kokoajan pitää vaan sylissä :) Senku koittaa pitää mielessä, niin kyllä ne kivut kestää.



(.) Meillä vauva on alkanu sellaseksi iltajumppariksi. Liikkuu paljon myös muullon, mutta varsinki iltasin ja alkuyöstä möyryää kamalasti.

Mahaa oon saanu pikkasen tomimaan, nyt ostin ruusunmarjapilttiä ja tuoreita luumuja, jospa niillä sais pehmitettyä entisestään masua.



Pitää lähtä suihkuunn, että päästään heti 12 aikaan tivoliin hummammaan ihan koko perheellä :)

Jääsydän rv 28+4

Ihanasti on tilaa, ei tuu lapsikaa hulluksi kun saa juosta ympäri taloa kun ei kerta omaa pihaa oo. Kohta meitä siis pitäis tässä asua 4hlö. 2mh, keittiö, oh, wc ja kylppäri jossa toinen wc. IIIISO parveke luxusta :)

Ei muuten tuskasta, mutta ku tuo helle ei nappaa ei sitte yhtää! Eilen oli niin ihana aamupäivä kun sato vettä, mutta nyt taas ihan pilvetön taivas ja tiedän, että helle on sieltä tuppaamassa. Oli tarkotus lähtä tytön kanssa ostaan miehelle synttärilahjaa, mutta jos kovin kuuma tulee niin en jaksa liikahtaa kyllä mihinkää..



Voi että, tämä maha alkaa ahistaa jo minuakin, vaikka tähän asti ei oo ollu mitää ongelmaa sen suhteen. Muttaku kävellessä ja seistessä maha on kokoajan ihan kivikova ja pinkeä, niin olo ei oo mikään hyvä. Istuessa ja maatessa sitte parempi. Onneksi pääsen sinne ultraan ti, pelottaa niin kovasti että tulossa olis hirmu jättiläis vauva. Toisaalta en usko että se vauva kovin iso on, ennemminki kääntysin sen puoleen että on paljon lapsivettä. No, sen näkee sitte ti. Oon vaan edelleenki kahen vaiheilla, että kysynkö sukupuolta vai en :) Jännitys kiehtoo, mutta toisaalta käytännön takia haluaisin tietää kumpi tulossa.



Täällä on ollu niin paljon nuita galluppeja, etten etes muista mitä siellä on kysytty. Mutta SYNNYTYSTÄ en oo nyt hirveesti jaksanu miettiä, kuitenki tässä on vielä aikaa siihen pari kk. Enemmänki pohdin kokoajan sitä, minne tytön saan hoitoon synnytyksen ajaksi. Mutta eiköhän siihenki joku ratkasu sitte lähempänä löydy.



Mulla on nlaki ens vkolla, tuntuu että edellisestä käynnistä on jo hirrrrmu pitkä aika, vaikka eipä siitä tuu sitte ku vasta vajaa 5vko. Mutta pelkään ihan hirveesti mennä sinne ja puntarille- ku liikunta on olematonta mutta silti herkut maistuu paremmin ku aikoihin. Että..jos paino on noussu niin johtuu pelkästään omasta syömisestäni. Kääk!



Mutta taidetaan nyt lähtä kokeileen tuonne ulos että mikä siellä on tuo ilmanlaatu, jaksaako siellä etes hengittää ;) Nyt ku menee niin vielä voi jaksaa, mutta tunnin päästä tilanne on taas pahempi. Palaamisiin!



Jääsydän rv 28+3