Itsellinenäiti83

Ja siis periaatteessa mulla on nyt 2.yrityskerta päällä, oli myös pieni mahdollisuus tammikuussa raskautua, mutta sitä ei oikein edes voinut laskea. Lasken tämän toiseksi kerraksi, ovulaatiota en ole saanut tikkuun jostain syystä ollenkaan, kierto on aikalailla Säännöllinen, paitsi juuri helmikuun alussa sen epätodennäköisen harrastelun jäljiltä oli menkat yli viikon myöhässä😶 Nyt koitan kunnolla tarkkailla kiertoa, oireita ja tikuttaa niitä hiton oviksia🙈

Moikka, voisin hypätä kelkkaan mukaan. Vertaistuki on todella tärkeää, etenkin tässä omassa tilanteessani.

Taustaa; erosin juuri 12 vuoden suhteesta, jossa kaksi lasta saatu yhdessä luomuna ja erittäin helposti (9v ja 5v muksut). Eron syy oli erimielisyys kolmannesta lapsesta😥 Pitkään pohdittuni tajusin, että katkeroituisin todella pahasti, mikäli joutuisin tästä isosta haaveesta luopumaan, joten paljoa vaihtoehtoja ei ollut.

Yhteys exään on jonkinlainen, ja pieni, heikko toivo elää, jos hän vaikka näkisi minun ja suhteen sekä perheen arvon, ja voisi ajatella vauvaa.

Ymmärrän kyllä myös hyvin, että sille ei voi toivoaan perustaa, joten olen nyt yrittämässä vauvaa yksin, luomuluovuttajan kanssa. Eka kerta ei tuottanut vielä tulosta, ja tajusinkin, että on äärimmäisen tärkeä nyt ensimmäistä kertaa elämässäni alkaa tikuttamaan oviksia ja laskemaan kiertoja, koska emme voi tavata todellakaan usein. Kerta kuussa-tyyppinen täsmäisku on mahdollinen.

Aina olen elämässäni sanonut, että minähän ei mitään kiertoja laske ja ovulaatiota tikuttele, mutta enpä arvannut kyllä mihin tilanteeseen vielä joudun tässä elämässä😟

Nyt kun ikää on jo 37v, ei auta jäädä odottamaan. Itse tykkään, että lapsilla on ikäeroa ja esimerkiksi esikon (9v) ja pikkusisaruksen (5v) ikäero oli suunniteltu, ja nytkin toivoin ainakin 4-5v ikäeroa. Nyt kyllä hiukan harmittaa, että sen aikana ei tullut kunnolla keskusteltua toisen toiveista. Exän mukaan ei ajatellut, että olin tosissani, vaikka puhuin sivulauseissa kolmosesta ja säästin melkein kaikki vauvatarvikkeetkin... 😳

Tässä tilanteessa on vaikea olla stressaamatta, koska eroprosessikin on vielä käynnissä, ja ikävä on kova. Silti uskon, että plussa ja odotus olisivat se ratkaiseva muutos tähän tilanteeseen.

Mahtaako täällä olla muita itsellisiä yrittäjiä? Joka tapauksessa yhdessä jännittäminen ja tsemppaus luo toivoa ja hyvää mieltä!

T. Itsellinen äiti 83 ❤️