Hongatar
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kiitos tsempeistä ja myötätunnosta, ootte ihania! Kuten tulikin esille, oon hyvin iloinen että tiet erkani nyt, kuin sitten kun olisi jo kolmas osapuoli, saati sit kesken hoitojen! Kätilö kertoi että jotkut hylkäävät kumppanin kesken hoitojenkin, tosi surullista :( Sitä paitsi maailmassa on 5 miljardia ihmistä, kyllä sieltä mulle kumppani löytyy kun on sen aika.
Helvi, ymmärrän että voi tuntua tungettelevalta "usuttaa" ystävää kohti hoitoja, mutta minusta tuo on vain toverillista huolehtimista. Olethan ihan oikeassa - 36v alkaa olla ensisynnyttäjälle se ikä että valintoja pitää alkaa tekemään. Minusta on ihan yleistä tietoa että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä 35v jälkeen. Minulla on yksi 32v kaveri jolla on ollut yritystä suht saman verran kuin meilläkin oli, ja myös ilman tärppiä. Oon häntä yrittänyt rohkaista menemään vähän kyselemään omista ja kumppanin arvoista, mutta toistaiseksi ei ole rohjennut. Ja onhan heillä aikaa yrittää, mut juurikin sellaista ystävän palvelusta yritän tehdä, että jos löytyykin jokin hankalasti hoidettava homma, niin olisi aikaa reagoida ilman että ikääntyminen stressaa. Toivottavasti se sun kaveri kuuntelee sun neuvoja :)
Onpas ihanaa lukea plussauutisista ja varhaisultrista tällä palstalla! Suuret onnittelut kaikille plussanneille <3 Kärsivällisyys palkitaan <3
Oli aika paljon kahlattavaa viesteissä. Sibulle haluan sanoa, että olet rohkea kun soitit klinikalle ja toivottavasti pääsette pian ensikäynnille. Jos lompakko antaa myöten niin yksärille, eteneminen on joutuisampaa. Kerro sitten miten meni!
Oon ottanut tältä palstalta etäisyyttä ja tuun nyt päivittämään tilannettani; Päädyimme eroon. Ei tullut yllätyksenä, ollaan ajauduttu erilleen jo jonkin aikaa ja päätös oli yhteinen ja sopuinen. Sain kuitenkin käydä munanjohdinten aukiolotutkimuksissa tässä kierrossa, kuten oli suunnitelmassa. Toimenpide oli täysin kivuton ja vaivaton, tietty vähän jännitti mutta ei kannata kivun takia jännittää! Munanjohtimet olivat auki. Siellä sitten tulikin viimein diagnoosi PCOS eli munasarjojen monirakkulaisuus, mun munasarjat näytti ihan halkaistuilta granaattiomenoilta :D Siinä missä tavanomainen monarakkuloiden määrät on 6-7 ja AMH-arvo 4,7 - mun määrät oli yli 20 ja AMH 10,1. Mulla on tosi monirakkulaiset munasarjat! Ei ihme ettei kikkakolmosillakaan ole vauvoja kuulunut kun mun munasolut ei kypsy ollenkaan :D On kuulema ihme että edes sen yhen plussan sain silloin projektin alussa. Tilanne on kuulema helposti hoidettavissa ja mun ei tarvitse olla huolissani, mutta jos joskus yritän lasta uudelleen, tulee suoraan hakeutua hoitoihin. Nämä uutiset olivat hyvin helpottavia ja hyviä koko tämän yli vuoden kestäneen masentavan ja epätoivoisen yrittämisen jälkeen. Nyt tiedän ja se helpottaa. Lisäksi nippelitietona että jos haluaa "tallettaa" munasoluja pakkaseen tulevaisuutta varten, on ikäraja ainakin Päijät-Hämeen alueella 35v.
Voimia uuteen kiertoon joutuneille ja tsemppiä hoitopolkuihin <3 Käyn täällä lueskelemassa ja tykkäilemässä :)
Nounou, onnittelut plussasta! <3 Aivan mahtavaa että inssi toi teille plussan!
Kiitos tsempeistä ja näkökulmista miesten ja naisten välisiin eroihin vauvaprojektissa. Mulle viime vuosi oli erityisen raskas just toivottoman yrittämisen vuoksi, ja siksi varmaan miehen jarruttelu on sattunut erityisellä tavalla. Meidän projekti on nyt virallisesti jäissä ja jään taka-alalle hautomaan tilannetta, mut tuun kyllä lueskelemaan teidän juttuja täältä :) <3
Annikka, tervetuloa ja kiva kuulla että ootte päässeet hoitojen piiriin. Ootteko julkisella vai yksärillä? Toivottavasti tulokset tulee pian, niin ei tarvitse niitä jännitellä :)
Stash, onnittelut plussasta <3 ! Ihanaa että jaoit tiedon onnistumisesta, teilläkin pitkä taival takana ja nyt kärsivällisyys on vihdoin palkittu. Ymmärrän ettet halua nuolaista ennenkuin tipahtaa, mut nauti toki alkuraskauden ajastasi<3 Mua ainakin kiinnostaa nää onnistumistarinat, tuu ihmeessä päivittelemään tänne miten teidän kyytiläisen kehitys edistyy :)
Nounou, älä vielä luovu toivosta koska oot testannu liian aikasin! Se saattaa vielä yllättää, sekä testeissä että virtsassa on eroavaisuuksia jotka vaikuttaa kokonaisuuteen. Teillä on ollut tosi hyvät olosuhteet hedelmöittymiselle tässä kierrossa!
Myös minä olen saanut tältä palstalta paljon kallisarvosita vertaistukea. Voi vapaasti puhua arasta aiheesta ja tunteiden kirjosta ilman tuomitsemista. Monesti just tunteiden alhossa oon tullut tänne lueskelemaan ja saanut voimaa ja toivoa. Sitä kuvittelee olevansa ypöyksin lapsettomuuden kanssa, vaikka totuus on eri. Oon tosi iloinen että tälle palstalle on löytänyt näin järkeviä ja tukevaisia tyyppejä :)
ON: Miehellä on virtsatientulehdus joten tää kierto jäi välistä. Tosin oltiin jo sovittukin ettei yrittämällä yritetä loppuvuoteen. Mulla on muutenkin alkanut vilahdella ajatuksia eroamisesta, kun ollaan niin erilailla kiinnostuneita tästä projektista (miehelle "ihan sama", mulle "KAIKKI VAUVAT TÄNNE HETI"). Ei se kumppania vaihtamalla olis sen varmempaa, mutta ehkä jos motivoituneempi kumppani tekisi hoidot ja yrittämisen helpommaksi - eikä tabuksi. Näillä ajatuksilla uuteen vuoteen :D
Kaikille ihanaa uutta vuotta <3 Tuokoon ensi vuosi paljon plussia ja söpöjä vauvoja <3
Heippa taas pikku tauon jälkeen!
Ihana lukea että on ollut hyviä NT-ultria ja osa päässyt hoidoissa eteenpäin ja tutkimuksiin, ja että uusiakin on löytänyt tälle palstalle :)
Mä tulin ihan rehellisesti märisemään... Erosta on nyt 2kk ja pahin masennus alkaa olla laantunut, kunnes PAM! Tuttavapiirin raskausuutisia 2 kpl. Molemmat osasin kyllä ennustaa (mm. vastanainut pariskunta) mutta silti se sattuu. Ja nyt taas piehtaroin "olen paska kun en voi olla iloinen toisen onnesta / olen maho paska eikä koskaan ole mun vuoro" -fiilisten kanssa. Järjen tasolla ymmärrän ettei vauvat oo mulle nyt ajankohtaisia, kun voin henkisesti huonosti eikä oo kumppaniakaan, mut silti tuntuu pahalta jäädä ilman taas kerran. Ja vuosi on vasta alussa...
Parantuukohan lapsettomuudesta tulleet negaatiot, jopa traumat koskaan? Mä ehin tässä jo miettiä että elämä voi olla mielekästä myös ilman lapsia, kunnes nyt taas ne samat haavat aukesi näistä uutisista. Entä jos joskus oon raskaana ja mietin vaan että ei mun vuoro tuu koskaan tai että on virhe jos oon raskaana. Tai osaanko olla silloinkaan iloinen muiden raskauksista, vaikka mulla olisi itsellä lapsi/olisin raskaana? Onko teillä pitkän yrityksen jälkeen raskautuneilla ollut epätodellisuuden tunnetta raskaudesta, vauvasta, raskausuutisista?
On mulla yks hyväkin kokemus. Koulussa tauolla päydässä oli 30v+ naisia, kaikilla lapsia, ja yksi kysyi onko mulla. Vastasin että "ei vielä, mutta toivottavasti joskus on." Sitten kerroin että edellisen kumppanin kanssa yritettiin, ja lopulta päädyttiin tutkimuksiin, joista olen tänä vuonna saanut tietää että mulla on hormonihäiriö, ja että jatkossa tiedän miten toimia. Sain vastaukseksi hymyileviä nyökytyksiä - kiusallisen hiljaisuuden sijaan! Tuntui ihan erävoitolta :D Sitten keskustelu jatkui luontevasti julkkiksiin jotka on saaneet esikoisensa 40v+. Täytyy myöntää että itse saan lohtua siitä että kypsemmät naiset ovat avoimia raskauksistaan, ja että tälläkin palstalla on hedelmällisiä kypsiä naisia <3
Meni vähän tunteiden kaatamiseksi, mutta tää on ainoo paikka jossa tiiän että mua ymmärretään<3 Hyvää kevätpäiväntasausta ja tsemppejä jokaisen tilanteeseen!