Helinä007

Heips! Esikoista odotellaan ja RV 5+0 juuri tänään. Laskurin mukaan 8.3. olisi laskettu aika, mutta kovalla jännityksellä odotetaan varhaisultraa. Syystä että maha on niin selvästi näkösällä, pompahti esiin heti plussan jälkeen. Olen sitten spekuloinut tässä että mitä jos viikkoja onkin nyt 9, ja mulla on ollut valekuukautiset ja vääriä negatiivisia raskaustesteistäkin (niin kovasti on toivottu että testejä on tullut tehtyä lukematon määrä). Mutta tuskin nyt sentään. Kai maha voi erottua siitäkin syystä että lievästi alipainon puolella olin ennen raskautta?

Paljon onnea muille ensimaaliskuussa synnyttäville plussalaisille. Näkyykö teidän mahat jo?

Tepsuttelija, minkä ikäisestä koirasta on kyse? Meidän monsteri nimittäin pentuna söi seinän, mutta sen koommin ei ole kotona yksinollessaan pahoja tehnyt. Mihinkään muualle sitä tosin ei voi yksin jättää, no vanhemmilleni tosin voi kun siellä pennusta asti kyläillyt paljon, mutta: auto: turvavyöt syöty poikki vaikka kävisit vaan abc:lla vessassa, kaupanpiha: hihna syöty poikki ja koira tulee liukuovilla vastaan...) Eli toivoa on kyllä, mitään tämä ei kotona ole maistellut sen ihanan hintaisen seinävälipalansa jälkeen.

Voinko muuten vedota raskauden aiheuttamiin mielihaluihin vaikkei kuukautiset ole vielä edes myöhässä? :D Tekee mieli ihme juttuja, jotain keskinkertaisen hampurilaisketjun pullamössöhampurilaista, vaikken ole lapsuuden jälkeen niitä syönyt kun totesin että kyllä on köyhää ja ylihinnoiteltua ruokaa. Ja nyt himoilen niitä kuola valuen :D Tai subi... Tai jotain. Tuskin tämä raskaudesta johtuu sentäs. Ainahan minulle välillä tulee sellaisia ruokahimoja, jotka kohdistuvat poikkeuksetta johonkin mitä kotona ei ole. Harvoin jaksan lähteä hakemaan kaupasta.

Alamaha on aika turvoksissa, voiko kohtu kerätä jotain nestettä jo? Jos on siitä kyse, niin ainakin se on selvää että meikäläisellä kohtu on aikalailla etukenossa. Kerään ilmeisesti nestettä kyllä ihan joka paikkaan: eilinen aamupaino 49,6 kg ja tämän aamun paino 51 kg.

Jatkoa: joo enpä kai yhtään stressaa. Aivastin äsken, ja sitten vaistomaisesti säikähdin. Ihan kuin kukaan nyt olisi aivastamalla keskenmenoa saanut :D Tulin vaan tunnustamaan että stressaan sittenkin ihan vähän.

Raskauden ja synnytyksen puolella ei näkynyt vielä tällaista ketjua, joten liityn joukkoon tänne. Ja ehkäpä niin on varmempaakin, KP 25 ja RV 3+4, eli epävarmoissa kantimissa tämä vielä.

Tänään sain aamulla hätähousujen testillä niin hailakanvaalean plussan aamulla että pohdittiin sitten onko se nyt plussa ensinkään ja varmaan joku kemiallinen tms... Ajattelin että teen sen joko-tai-digitaalinäytöllisen huomenaamulla. No, minä malttanut sinne asti odottaa vaan tein keskellä päivää tänään sen. Gravid. Raskaana. 1-2 (vkoa hedelmöityksestä).

En kuitenkaan todellakaan ala murehtia sitä nyt että mitä jos keskeytyy, mitä jos kyse on hipaisusta vain tms. En viitsi ahdistua asioista joille en mitään voi. Ja kun olokin on ihan euforinen.

Kiva että täällä on muitakin plussalaisia jo, toivottavasti pysyvät plusmerkkisinä.

Meillä oli tänä vuonna alkuvuodesta juuri tuollainen varhaisvaiheen keskenmeno tai sitten joku kemiallinen. Malttamaton kun olen, tein odotettuja kuukautisia edeltävänä päivänä testin ja plussa tuli. Seuraavan päivän nautin elämäni ensimmäisestä raskaudesta, ja sitä seuraavana alkoi vuoto. Ja testi negatiivinen. Ollaan kolmenkympin kieppeillä molemmat iältämme ja ensimmäinen lapsi toiveissa siis.

Sitten oli vähän taukoa sillä rintamalla, että vasta sitten  meneillään olevaa edellisessä kierrossa alettiin yrittää. Ainoa suunnitelmallinen mitä tein, oli ovulaatiolaskuri netissä. Mutta silti meinasi mennä vähän työksi koko touhu vaikka piti osata ottaa rennosti. No, ei raskaana. Tässä kierrossa sitten varauduin ovulaatiotestein ja huomasin että ovulaationi on ihan eri kohdassa kuin laskuri sen ilmoittaa olevan. Olen ottanut rennommin, samasta syystä kuin sinä, ajattelin että tuskin sieltä mitään tulee.

Nyt olen jälleen tehnyt liian varhain raskaustestin, mutta positiivinen se on. Ja niin olen minäkin. En vaan halua ajatella että se kesken menisi. Ajattelen sitä sitten jos niin käy.

No, meille niin kävi kerran että ei tässä voi vielä mistään säännönmukaisuudesta puhua. Nyt kuitenkin mietin että pitääkö olla varovaisesti, lepäillä, voiko tuollaista ylipäätään estää mitenkään. Eikös ne sano että kesken se menee jos on mennäkseen, vaikka päällään seisoisi? Mutta silti tarkkailen jokaista pientä tuntemusta ja otan rauhallisesti. Niinkuin se nyt mitään auttaisi. Olisi kiva jos auttaisi.