Helene4

Jaa, toimiiko tuo miten nykyään, kun poistivat linkki-kohdan palstauusimisessa..

No, joka tapauksessa olin ihan yllättynyt kuinka pieneltä masu näyttää kuvassa, kun tuntuu että peilissä on paljon valtavampi:)



Viime yö yhtä kitumista, kuopus synttäriherkuista sokerihumalaisena heräili ja huuteli vähän väliä, ja pomppiminen edestakasin hänen huoneeseen sai sitten supistuksia aikaan:( Onneksi neljän maissa alkoi nukkua (nukkui peräti 2,5 tuntia..) ja supparitkin loppui kun sain levätä pari tuntia. Silti odotan (kauhulla) lääkärikäyntiä 27.päivä, mitäs jos onkin kohdunsuulla tapahtunut jotain..

Itse oon koittanut kokeilla tuota kohdunkaulaa suihkussa käydessä(nolottaa tunnustaa..) mutta on niin ylhäällä etten ylety, lienee se kuitenkin hyvä merkki että korkealla on(?).

Isommille tytöille annoin eilen nukkumaanmennessä pohdittavaksi vauvan nimiä, esikoinen sitten aamulla oli listan tehnyt mieleisistä nimistä ja oli siellä yksi nimi, mihin oon itsekin tykästynyt, ihan supisuomalainen Anni:) Mietityttää vaan kun kummipoika on Onni, niin onkos liian samaltapainen nimi:/ Kummipojan äiti kyllä oli sitä mieltä ettei haittaa, ei kuulemma edes ajatellut että on yhtäläisyys poikaansa tossa nimessä. No joo, mietin vaan noita tyttöjen nimiä, esikoinenkin oli listaansa laittanut kymmenisen tytön nimeä ja vaan yksi pojannimi. Oon kyllä yrittänyt sisäistää sitäkin ajatusta että saattaa tämä masukki poikakin olla, vahvasta tyttöfiiliksestä huolimatta:)

No, olipas pohdintaa. Hauskaa sunnuntain jatkoa kaikille, me lähdemme rannalle päiväksi, en kyllä ole uskaltautunut veteen itse kuin polvia myöten koko kesänä, muistan miten kakkosen odotusaikana sain suppareita kun olin käynyt meressä..



*Helene 25+2*

Tänään tuli sitten uusi ikäluku jälleen, juuri tuossa eilen mies kysyi että tuntuuko taas että vuosi tulee lisää, niin mä siihen että huomaa kyllä odotuksessa eron 10v takaiseen esikoisen odotukseen, on vissi ero jaksamisessa, onko kaksikymppinen vai kolmekymppinen..

AOTEAROA, meillä kanssa kuopustyttö oli hurja masussa, sellainen meno oli koko ajan ja niinpä on huiman vilkas edelleen, ylihuomenna täyttää hänkin neljä:) Tämä masukki taas on kuopuksen masueloon verrattuna rauhallinen, juurikaan ei pyörähtele ympäri vaikka potkuissa ja nyrkeissä onkin voimaa. Eilen illalla kun kärsin kuumuudesta (sisälämpötila oli reilun 27 astetta vielä iltakymmeneltä tuulettimista ja avoimista ikkunoista&partsinovesta huolimatta..) niin pistin masun päälle sängyssä kylmän vesilasin, ja yhtäkkiä niin kova potku suoraan vesilasiin että vesi läikähti yli:)

UMA, meillä on hankittuna jo kaikki vauvan tarvikkeet, mutta se "hienosäätö" jää vielä joksikin aikaa. Lähinnä ensisängyn tekstiilien pesu+petaus, vaununkankaiden pesu ja pyörien vaihto (pyörätkin on ostettu jo) ja tuo vaatekaappi saadaan ensi viikolla kuntoon kun mies tekee töissä vetolaatikoiden listat ja kiinnittää ne, vaatteet kyllä viikkaan sinne sitten heti valmiiksi (ovat nyt 5 varastolaatikossa). Ja uudet petivaatteet on pesemättä yhä. Mutta nuo on noita juttuja joita ei viitsi vielä, kun ehtivät pölyyntyä muuten vielä ennen käyttöönottoa, kunhan lokakuun lopulla on tehtynä sitten:)

No, pitää mennä siivoilemaan synttärisotkuja, pidettiin siis yhteissynttärit mulle ja kuopukselle, kun ei viitsi kahden päivän välein juhlia..

Hyvää viikonloppua kaikille!



*Helene 25+1*

Se pyörähti taas uusille viikkolukemille:)

Viime yö oli ihan kauhea, heräilin vähän väliä ja olin ihan varma että vauvalle on sattunut jotain ja kaikki ei ole kunnossa massussa. En tiedä mistä johtui, kun ei mitään erikoista ole ollut, mutta hirveältä se fiilis tuntui yön sydämessä ja hiljaisuudessa. Inhoan noita ajoittaisia kauhufiiliksiä!! Vauveli kääntyi ensi kertaa pää alaspäin toissailtana, mukavaa kun ei potki koko ajan tuonne rakon tienoille, mutta nyt on kovin "täysi" olo tuossa ihan alavatsassa, jäykkää kumarteluakin kun ikäänkuin "ottaa vastaan" jokin kumartuessa. Saas nähdä muljahtaako vielä toiseen asentoon, voi hyvinkin olla, kakkonen ja kolmonen ei enää rv.28 jälkeen raivotilasta kääntyneet pois mutta siihenhän on yhä aikaa eikä sitä tiedä miten tämä tekee:)

Tänään alkoi kauhea päänsärky aamu-ulkoilulla, pistelee ja vihloo ihan tauotta päätä. Lienee väsymystä kun tuo viime yö oli mitä oli..

Ai niin, pitikin noista sokereista tietäviltä kysyä, että mikäs on se normaaliarvo ruokailun jälkeen? Mulla kun on sokerirasitus tehty raskausaikoina vaan kerran ja sekin ´99 esikon aikaan ja tuolloin oli normaali tulos. Miehellä on diabetes ja tuo sokerimittari kotona, niin eilen huvikseen mittasin hieman yli tunti reilusta ruokailusta (no joo, jälkkäriksi söin vielä pullan ja puoli tuntia myöhemmin 100g suklaata..nolona..) niin oli tulos 4,9. Mä vaan sitä ihmettelin, että eikös normaalistikin väliaikaisesti nouse ruokailun jälkeen sokerit ihan yli 6, niin miten voi olla noin alhainen tulos sellaisen sokerimäärän jälkeen? Vai onko tuo aivan normaali tulos raskausaikana kuitenkin? Sitä vaan meinasin, että ei kai kenelläkään sentään liian ALHAINEN tuo tulos voi olla ruokailun jälkeen.. Valaiskaapas tyhmää, ketkä tietävät!

Huomenna vietetäänkin kuopuksen 4v-synttäreitä, ovat tosin vasta maanantaina virallisesti, mutta kun mieskin palaa töihin ma niin vietetään jo huomenna, omana synttäripäivänäni:) Jääpä minun ikäni hiukan varjoon kun juhlitaan nuoremman synttäriä:)

Hauskaa alkavaa viikonloppua kaikille!!



*Helene 25+0*



ai niin, Hermionelle sylintäydeltä onnitteluja hyvistä ultrakuulumisista!!

Pitipä tuosta SF-mitasta itsekin tulla kertomaan, että ei sen pitäisi kertoa ainakaan vauvan koosta. Mulla oli 24cm jo rv.22+6 ja yli yläkäyrän pikkuisen, mutta kakkosen odotuksessa meni sf koko ajan yli ylärajan (tämän vuoksi kävin pari kertaa äippäpolillakin tutkittavana onko suuri vauva) ja silti syntyi vain 3760g vauva. Esikoisesta oli aika keskikäyrällä koko raskauden ja oli 3470g vauva, kun kolmas taas meni koko ajan alakäyrällä ja oli syntyessään 3380g. Eli aika samankokoisia vastasyntyneitä tullut alakäyriltä niinkuin yli yläkäyränkin. Kysyin tätä kuopuksen odotusaikana ja kuulema monen asian summa se mitta (lapsiveden määrä, vauvan asento mitatessa ja eri mittaajakin saa aina eri mitan vaikka mitattaisi peräkanaa..) Itse luulen että edelliskerralla mitta meni yli käyrän, koska vauva oli juuri sillä hetkellä poikittain massussa, selkä eteenpäin, tietenkin se nostaa mahan mittaa enempi kuin pystysuorassa ollessa jos jalat vielä eteenpäin. Ja kuulemma tärkeintä on mennä OMALLA sf-mittakäyrällään, ettei heittele missään vaiheessa alakäyrältä yli yläkäyrän taikka toisinpäin, eihän se tasaista viivaa mene kaiketi kenelläkään. Mutta suuria yhtäkkisiä heittoja siinä tarkkaillaan mittauksilla, eikä sitä että on tismalleen samalla viivalla koko ajan:)

Tänne kuuluu vaan väsymystä:( Eilen nukuin niin paljon että en edes syömään jaksanut mennä, ja oli aamulla olo sen mukainen, kun en sitten ehtinyt aamiaistakaan syödä kun oli sovittu tapaaminen ja kun klo.10:30 saavuin kotiin, sain lähes raahustaa viimeiset metrit kun heikotti niin kovin. Kädet tärisi ja oksetti, tajusin sitten vasta että minähän oon syönyt viimeksi eilen klo 14.. Helpotti kyllä heikotus ja tärinä kun vähän söin, mutta ei se tuota väsymystä poista:( Juuri tossa kauhistelin että mies palaa ensi ma töihin ja jään tänne taas touhuamaan yksinäni kaiken päiviksi..taitaa olla aika hiukan hellittää kotihommien kanssa:)



*Helene 24+5*

Tänään vasta aloin tajuta että on jo elokuu, tuollahan häämöttää jo laskettu aika muutaman kk:n päässä!! Ja samalla tuli vähän surumieli taas, kun huomasin että viimeisimmän km:n laskettuun aikaan olisi enää tasan 5 viikkoa..Onneksi on nyt viimeinen "ei-koskaan-tullut-l.a". Tai ainakin toivottavasti!

VIRVA, olitkos se sinä kun kirjoittelit heinäkuun pinoon niistä oireiluista joita epäilit tulleen kohdunsuun aukenemisesta? Vai olikos joku muu..? No, joka tapauksessa ne oireet oli kuin omalta näppikseltäni, mullakin on vatsa koko ajan kuralla ja hirveä määrä limaista mitälie valuu alapäästä (ih, kuinka noloja juttuja..) Vielä 3,5 viikkoa lääkärillekin, mutta eiköhän sitten jo helpota, kun saa jättää tuon stressin ainakin pois, on se sitten jo avautunut taikka tiivis vielä. Eniten pelottaa, että joutuiskin jonnekin osastolle viikoiksi makaamaan, kun joutuisin tod.näköisesti tuonne 140km päähän sairaalaan ja miten sitten lastenhoito yms.. Mutta ei auta ajatella, pakkohan se on jos niikseen tulee. Höh, onpas mulla synkkiä ajatuksia kaikesta taas vaihteeksi..

Ja tosiaan, väsyttää aivan tajuttomasti, voisin nukkua vuorokaudet ympäriinsä jos olisi mahdollista:/

Hyvää alkanutta kuukautta kaikille!!



*Helene 24+3*



ps.haahujen Isosmurffikin oli näköjään saanut suloisen ja ison tytön sitten:)