Helene4

Mulla on kova väsy ollut taas päällä, tekisi mieli nukkua aina kun on hetkikin aikaa..

UMA, mä ostin H&M:n perustoppapuvun 56cm jo valmiiksi, sellainen missä on tumpuiksi&tossuiksi käännettävät hihat ja lahkeet. Itsekin olin vähän ulalla toppapuvun hankinnassa, kun nuo kolme muksua on olleet kesävauvoja ja talvella jo ollut enempi valikoimaa kun on saanut isompaa pukua ostaa. Mutta onpa ensiviikoiksi puku sitten, jos täällä edes tarvitsee sitten, säiden kylmyydestä kun ei tiedä, luulen että käytän aika pitkään tuota teddy-nallehaalaria ja vaikka välikerrosta alle. Mutta sen näkee sitten, onpa valinnanvaraa. Turvakaukalo saatiin lauantaina, sekin niin turhauttava hankinta, sillä autossa ollaan vain kotiintulomatkan verran kaukalon käyttöikänä, mutta onhan se oltava sillekin matkalle:) Pistän kiertoon sitten kun tarvetta jollakulla kaverilla tulee:) Vauveli tömistelee edelleen alavatsaan, eli pystypäin viihtyy edelleen, saas nähdä milloin tämä sijoittuu lopulliseen asentoonsa, kakkonen ja kolmonen kun olivat rv.28 asti pää alaspäin eivätkä siitä enää kääntyneet mihinkäänpäin. Esikoinenhan jätti kääntymisen alaspäin viime tippaan, mutta kääntyi hänkin lopulta itse:)

Mutta nyt taas levolle, omituista miten kausittain tää väsymys..



*Helene 24+3*

SUHMURA, kivahan on shoppailla tulokkaalle:)

Tuosta sitteristä vaan sen verran, että itse oon kolmen vauvan jälkeen havainnut hyväksi nimenomaan keinuvan perussitterin. Nuo jäykät mallit kun on käytössä vain muutaman kuukauden, nuo keinuvat isommat mallit on olleet meillä päiväunipaikkana reilusti yli vuoden ikään asti.

Meillä on hoitopöytänä pinnasänky, siis siihen kuuluva taitettava taso, on kiinteänä sängyssä kiinni. Tuo hoitotasokaan ei mielestäni ole välttämätön, mutta tällaiselle selkäkipuiselle on hyvänä apuna, kun tulee just oikealle korkeudelle. Vaunut meillä on tuunattu kaksista eri vaunuista mitkä oli käytössä kuopuksella, vaihdettiin runko parempaan ratasosaan ja pehmeä kantokoppa tulee sitten siihen. Nuo "makuuvaunut" ja niiden osat niin hurjan vähän aikaa käytössä, vaikka tilaa niissä toki on ainakin talvivauvalle toppauksineen, mutta itse näen ne tarpeettomiksi, kun kaikki edelliset 3 muksua on istumassa olleet ulkoillessa jo 7kk iässä, jolloin on perusrattaat olleet paremmat käytännössä.

Itse eniten pähkäilen tuota turvakaukaloa, meillä kun ei autoa ole (ehkä 2-3 kertaa vuodessa autossa ollaan), edellisten kanssa saatiin kaukalo kotiintulomatkalle lainaksi, mutta meillä on 0-18kg turvaistuin (kallistettava, eli saa vauvallekin hyvän nukkuma-asennon) niin riittäisköhän n.40km matkan kotiintulomatkalla, kun ei viitsisi kaukaloa hankkia yhden ainoan käytön vuoksi..Tuntuu vaan turvallisemmalta sellainen pieni kaukalo vastasyntyneelle, joten taidan sellaisen hankkia, vaikka onkin varmaan vaan sen yhden kerran käytössä..Nuo kaukalothan käy pieneksi jo puolen vuoden jälkeen ja tarvitsee isomman istuimen joka antaa enempi jalkatilaa, mutta turvallisuushan on tärkeintä:)



Minä lajittelin isompien muksujen kanssa aamulla vauvanvaatteet, näytti kyllä melkoisen vaaleanpunaiselta pinot:) Ei siis tiedetä kumpi on tulossa, mutta oma vaisto sanoo että tyttö olisi massussa:) Tulee sitten ostosreissu loppuvuodesta jos tuleekin poika:) Ja tuskin poikakaan pahaa tykkää jos alussa on pinkissä yöpuvussa, nuo vaatteet kun on nyt laitettu ihan ensikuukaudeksi valmiiksi (50-56cm kokoisia), ehtii sitten myöhemminkin siihen tylsään harmaa-musta-osastoon siirtyä. Vai mitä mieltä muut olette, voiko pojan aluksi pukea pinkkiin? :)

Tuosta tulikin mieleen, että eilen pistin miehen tekemään sen "sormustestin" ja samaa näytti kuin itse tehtynäkin, eli poikaa, tosin niin näytti kakkosestakin, joka on tyttö:)

Mutta jännä sitten nähdä kumpaa merkkiä tulee:)



*Helene 24+1*

Reissailtu tässä hiukan, nyt vasta ehtii taas lukemaan muiden kuulumisia:) Voih, kun monella on tuo ennenaikaisuuden pelko mukana, tämä on eka raskaus missä itsekin sitä hieman pelännyt, kun jo rv.9 oli kohdunkaula pehmeä ja lyhyehkö ja nuo ajoittaiset supistukset (vaikka ollutkin vähemmin nyt, toisaalta aina ovat hurjan kipeitä). Kaikesta huolimatta neuvolassa antoivat lääkäriajan vasta elokuun loppuun, eli on kyllä melkoinen väli viime tarkastukseen:( Kävely on hidastunut huomattavasti, vähänkin rivakampi kävely aiheuttaa hirveät viiltelyt alavatsalle ja viiltely-pistely-kramppituntemuksia myös jonnekin tuonne alapäähän, olisko just sitten kohdunkaulaan. Pikkuinen viihtyi pitkän aikaa poikittain masussa (oli viikko sitten torstainakin neuvolassa poikittain) ja viime lauantaina muljautti pystysuoraan, nyt on viihtynyt mukavasti jalat alaspäin, pää ylhäällä, kivasti tömpsytellen potkuillaan virtsarakkoani.. Siellähän on kyllä tilaa kääntyillä miten vain viel, joten ei hätää vaikka on nurinpäin nyt, tämä tapaus ei vaan kauheasti kääntyile ympäri, potkii ja nyrkkeilee kyllä hurjasti:)

Masukin muutti hieman muotoaan kun kääntyi, on enempi etupainotteinen nyt. Juuri tuossa sanoin ääneen että taitaa ekat äippähousut mennä pian kiertoon, sillä alkavat puristaa vyötäröltä, on tämä kyllä silti ihana massu!!

Hyvää viikonlopun alkua kaikille!!



*Helene 24+0*

Tuo on kuin omia tuntemuksiani, kun kolmannen km:n peräkkäin sain helmikuussa tänä vuonna..

Mulla oikeastaan nyt jäljestäpäin ajateltuna oli se eka km vaikein, meillä kun on kolme lasta tullut peräkkäin aikoinaan ilman km:ja väleissäkään, niin se marraskuun päivä jolloin eka km alkoi ´07 oli ihan vaan "alkusoittoa" kaikelle lopulta. Toinen km tuli 10/08 ja sitä seuraava 2/09. Viimeisen km:n jälkeen olin jo itsekseni raunioina (tällä palstalla kyselin miten jaksaa taas seuraava raskaus ja kaiken odotus..) eikä kukaan lopulta ymmärtänyt, enkä voinut olettaakkaan ymmärtävän, miltä minusta oikeasti tuntuu. Kun en saa aikaan sitä, mitä ennen olen saanut aikaan "noin vain" ja mikä minussa on vikana ettei enää suoda yhtä lasta lisää. Ja tätä pähkäillessä oli ihmellinen taas tapahtunut(en todellakaan ollut yli päässyt ajatuksista) ja olinkin tullut hetimiten raskaaksi, ilman yksiäkään menkkoja km:n jälkeen. No, pieni onnentunne kesti peräti pari päivää, kunnes alkoi pieni vuoto, joka päivä päivältä oli enempi ja sitten taas vähempi, enkä tiennyt enää mitä odottaa, vai odottaako mitään. Edellisen keskenmenon jälkitarkastuksen puitteissa sitten ultrasivat, ja olihan siellä, rv.7+ vastaava sikiö jolla sydän sykki!! Ja vieressä tumma alue jota tarkasti ultrattiin ja sanoivat, että täällä on ollut kaksoset mutta valitettavasti toinen on jo keskeytynyt (josta vuoto oli, ja kesti rv.13 asti).

Että tällaisen tien kulkeneena sanon, että AINA on toivoa, vaikkei edes tiedä mitä siellä elimistössä tapahtuu, niin ihmeitäkin tapahtuu (itse en uskonut oviksen voivan edes olla normaaliaikaan heti km jälkeen, ja ovistestitkään ei näyttäneet plussaa km jälkeen).

Mutta niin vaan marraskuun vauvaa odotellaan!!



Jaksa vain, se maksaa vaivan myöhemmin, vaikket peloistasi irti pääsekään seuraavan raskauden aikana, mutta siksi me HAAHUT ollaan tuolla odotuspuolella (ja tietääkseni vielä jatkavat kuumeilupuolenkin HAAHUJA), että odotellaan ja pelätään yhdessä sitten, ja myös onnistutaan yhdessä kun sen aika on!!



Jaksamista nyt sinulle vaikeaan oloon, usko pois, kyllä aurinko vielä paistaa!

On AP tuon kiusatakseen muita laittanut, tai todellisissa oloissaan, niin kyllä mun täytyy myöntää ainakin, että keskenmenoja kohdattuani (3km ja tässä raskaudessa toinen kaksosista) oon miettinyt, että onkohan tää "rangaistus" jostain mitä olen tehnyt/tekemättä jättänyt tms..

Ja ne itsesyytökset on kauheat, kun kokee ettei ole ollut kelvollinen odotukseen..äidiksi..vanhemmaksi..



Että periaatteessa tajuan tuon ap:n kysymän, mikäli tosissaan ja hädissään tuon kysyy, mutta leikillä ei näissä asioissa ole sijaa. Kuka hyvänsä voi oikeasti joutua käymään läpi isommankin helvetin lapsen menetyksessä, ilman että siihen on MITÄÄN syytä.



Jaksamista KAIKILLE vauvanalkunsa menettäneille, aina on toivoa tulevassa, älkää lannistuko koskaan!