Halti

Mustikkainen kirjoitti:

Hei kaikille! Lukaisin keskustelun läpi, siirryn tuolta aikaisemmasta Toiveena vauva -ryhmästä tähän kun se juna on mennyt jo.

Taustoistani: 6kk sitten jätetty e-pillerit pois, esikoinen toiveissa. Minä 28v, mies 30v. Kuukautiskierrot eivät ole luonnollisesti lähteneet rullaamaan, pisin kierto ollut 60 päivää. Gyne ultrannut pariin otteeseen ja monirakkulaiset munasarjat todettu, myös muina pcos-oireina kuukautiskierron häiriöt, ovuloimattomuus, finnit, karvoitus lisääntynyt... Sain Terolutit käyttöön kiertojen säännöllistämiseen ja kohta alkaa kolmas Terolut-kuuri. Ovulaatiota en ole saanut bongattua puolen vuoden aikana kertaakaan tikuilla tai oireilla. Viides kierto menossa, mutta koen että en voi näitä yrityskierroiksi edes laskea kun en kerran ovuloi. Gyne suositteli ensin miehen siemennesteanalyysia ja sitten jos se on kunnossa, aloitetaan minulle Letrozol-lääkitys. Tammikuussa siis alkaa joko ovulaation induktiohoito tai lähete julkiselle puolelle jos oliskin meissä molemmissa vikaa.

Olen vauvakuumeillut lukioikäisestä asti, ja nyt kun tajuaa että todennäköisesti tässä on vielä melko pitkä tie kuljettavana, olen hakeutunut vertaistuen pariin ja on ollut helpottavaa tavata muita tahattomasti lapsettomia samanlaisine tunteineen. Mieheni on tärkein tukipilarini, hän on ollut heti valmis itsekin testeihin ja lukenut myös Projekti vauva -kirjaa perehtyäkseen näihin juttuihin.

Joulun aikana taas sosiaalinen media täyttynyt raskausuutisista ja lapsen ensimmäinen joulu -hehkutuksista, ja monet itkut on tullut itkettyä. Mies lohduttaa, että kyllä meidänkin aika vauvaonnen parissa vielä tulee. Toivon, että vuosi 2020 on meidän (ja teidän) onnen vuosi. ❤️

Kohtalotoveri täällä moi! Mä en ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä vuosikausiin, joten tiedän kiertoni varsin hyvin, jopa niin hyvin, että olen aiemmin tehnyt täysin järkeen perustuvan päätöksen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Tuolloin mulla ei siis ollut vielä mitään vauvakuumetta ja ajattelin, etten ikinä halua surukseni pelkoa lapsettomuudesta, joten teen päätöksen jäädä ilman lapsia jo ennalta. No, se vauvakuumehan tuli eikä tässä enää mitkään järkiperusteet auta, ihan yhtä tyhjän kanssa kun syli huutaa vauvaa. Meillä ei ole vielä yritystä aloitettu, koska omakotitalomme raksaprojekti on sen verran vaiheessa, mutta tulevien kuukausien aikana aloitetaan kyllä. Tosin ensimmäinen steppi on Ovumian lapsettomuusklinikka muutaman viikon päästä, koska tosiaan tiedän, etten ovuloi ja mun mielestä on täysin turhaa toivoa lasta, jos mitään edellytystä sen saamiselle ei ole.  Toivoisin tosi paljon, että mulle määrättäisiin Letrot, jotta ovulaatio saisi buustausta. Ihan syvältä, jos lääkäri käskee ensin yrittämään luomusti x-kuukautta. Tietty on häviävän pieni mahdollisuus, että ovulaatio tapahtuis silti, vaikken sitä bongaa, mutta ihmettelen kyllä jos näin on. Mulla on käytössä herkät testit (niiden mukaan ovulaatio on aikalailla aina), vähemmän herkät testit (ei ovulaatiota koskaan) ja ClearBluen kahden hormonin digitaalinen testi (ei edes tulossa hedelmällisiä päiviä koskaan). Sen verran iso kasa noita testejä on tehty, etten oikein jaksa uskoa, että en vaan ole bongannut ovista. 

Eli samassa veneessä ollaan. Tosi jännä kuulla, saako Letrot sulla oviksen aikaan jos ne nyt alkuvuodesta saat! Tuuthan kirjoitteleen kuulumisia!

Minäkin poikkean täällä tuolta seuraavan vuoden ketjusta kun täällä on niin aktiivista :)  Upeaa, että jatkuvasti tulee plussauutisia! Se antaa itsellekin niin paljon toivoa :) Isot onnittelut kaikille plussanneille!

Mulla olisi sellainen kysymys, että mitäs sitten tehdään kun ovulaatiota ei tapahdu, todennäköisesti koskaan...? Meillä ei ole vielä edes aloitettu yrittämistä, eli sikäli on vähän ennakointia panikoida nyt jo, mutta toisaalta kun tunnen kroppani, niin en oikein voi olla rennoin mielinkään. Mulla siis on sekä pco, että endo. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt liki kymmeneen vuoteen, eli kroppa toimii luonnollisesti. Olen tikutellut nyt kiertoa, eikä ovista löydy. Tavalliset tikut näyttää ovulaatiota viikosta toiseen (tyypillistä pco-ihmisille) ja digitaaliset kahden hormonin tikut ei löydä löydä ovista koskaan. Kierto on aina normaalia pidempi ja usein venyy tosikin pitkäksi (tyyliin 60vrk).

Meidän on tarkoitus aloittaa yrittäminen talven aikana (käynnissä on omakotitaloraksa joten odotellaan vielä hetki, että saadaan talo parempaan vaiheeseen), mutta tuntuu aika toivottomalta alkaa yrittämään lasta jos sen alkuun saamiseen ei ole mitään edellytyksiä. Mulla on jo tukena mm. vähähiilihydraattinen ruokavalio, mutta ei näy kierron tasaantumista tai ovulaation ilmaantumista. 

Eli missä vaiheessa kannattaa poiketa lääkärissä? Miten selvitetään, tapahtuuko ovulaatiota ollenkaan jos tikut eivät toimi? Antaako kukaan gyne mitään lääkkeitä, vaikka yritystä ei olisi vielä montaa kuukautta takana? Luulen, että mulla ei hermorakenne oikein kestä kauhean kauaa lapsen yrittämistä jos todennäköistä on, että ovulaatiota ei tapahdu... Vähän sama, kun toivoisi lasta ilman miehen laukeamista. 

Moikka kaikille! Minäkin liityn varovasti tänne muiden joukkoon, jaiks! Ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä ja yhteiselo alkoi jo teini-ikäisenä. On talolainat, ammatit, vakkarityöt jne eli elämä tasaista ja vakaata. Mulla on sekä pco että endo ja gyne on jo nuorena sanonut, että jos haluan lapsia, niin kannattaa yrittää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Silloin en kuitenkaan tuntenut olevani valmis äidiksi ja asia jäi. Myöhemmin olen kasvanut ajattelemaan, että en varmaan saa enää lapsia ja rakentanut elämäni sellaisiin asetelmiin, että kaksin mennään miehen kanssa. Olen sanonut, että tietty en voi tietää, tuleeko mulle sellainen täysin järjellä selittämätön, mieletön syvältä kumpuava vauvakuumeTUNNE, mutta niin kauan kun ei tule, niin yritän järjestää kahdenkeskisen elämämme kestävästi onnelliseksi. Miehelle tämä on ollut täysin ok, hän on ymmärtänyt, että pelko lapsettomuudesta on niin iso, että leikkiin ei kannata ryhtyä ellei ihan todella tule sellaista tunnetta, että nyt on "pakko".

Ja niinhän se tunne tuli, apua! Yhtäkkiä, aikalailla varoittamatta, niin vahvana, että peli on ihan selvä. Ollaan molemmat ihan mielettömän innoissamme ja onnellisia. Mulla on aivan sellainen absurdi "tottakai me tullaan saamaan lapsia, sehän on mun elämän tarkoitus"- fiilis tällä hetkellä, yhtäkkiä kaikki tuntuu täysin selkeältä ja luonnolliselta. Toki takaraivossa jyskyttää iso huoli, mutta jotenkin ajattelen ihan jotkut vaaleanpunaiset lasit silmillä, että kyllä kaikki järjestyy.

Meillä on hienosti taloprojekti kesken ja talo oli tarkoitus rakentaa vain kahdelle aikuiselle niin, että tarvittaessa yläkertavaraus on mahdollista ottaa käyttöön kun vähän tekee muutoksia, mutta että meille se ei varmaan tule ajankohtaiseksi joten ei mietitä ratkaisuita kovin tarkkaan. No, tässä juuri viime hetkillä ehdittiin tilaamaan mm. kattoristikot niin, että yläkerran saa heti suorilta ilman isompia toimenpiteitä rakennettua :D toki siis ekat vuodet elellään vaan alakerrassa, mutta nyt on katsottu kaikki asiat valmiiksi niin, että yläkerta tullaankin rakentamaan lähivuosina.

Yrityksen aloitusta meidän täytyy vähän vielä odotella, että saadaan talo vähän parempaan vaiheeseen. Laskeskeltiin, että helmikuussa olisi jo varsin turvallista aloittaa.

En käytä hormonaalista ehkäisyä ja kierto on ihan tosi epäsäännöllinen, välillä kaksikin kuukautta. Olen ehkä aiemmin ollut huomaavinani, että vähähiilihydraattinen ruokavalio (ei mikään keto, lähinnä siis sokereita välttävä) edesauttaa kierron lyhentymistä (liittyy käsittääkseni insuliiniresistenssijuttuihin?), joten nyt ekana laitan ruokavalion kuntoon ja aloitin myös foolihapon. Sitten tarkoitus olisi tikutella ovulaatiota, jotta näen, tapahtuuko sitä alkuunkaan. Tiedän, että usein tikuttelua ei suositella ainakaan alussa, mutta kyllä mun on pakko saada tietää, että ovuloinko ollenkaan. Parin "valmistelukuukauden" jälkeen on toivottavasti luottavainen mieli lähteä yrittämään lasta :)

Jos jollain muulla on tällaisia hormonihäikkäjuttuja yms, niin olisi ihan tosi kiva kuulla kokemuksia raskauden yrityksestä, kuinka nopeasti on hakeuduttu hoitoon jne!