Halti

Samaa olen mietiskellyt kuin ylläolevat. Töissä tapaan paljon muslimiperheitä enkä tiedä yhtäkään, joilla olisi ongelmia lapsien saamisessa. Tai enhän minä tietty tiedä, että onko ollut, mutta lapsia on useita ja niitä on alettu saamaan pian avioliiton jälkeen, joten luulisi, ettei raskautumisessa ole kovin paljoa ollut ongelmia. Sama juttu lestadiolaisten kanssa, en heistäkään tiedä yhtään lapsettomuudesta kärsiviä. Mistähän tämä oikeasti johtuu? Paljoltiko siitä, että lasten teko aloitetaan näissä uskontoryhmissä tyypillisesti aika nuorina?

Äitykälle iso halaus ja paljon myötätuntoa! Mut sulla on ihanan reipas ja maanläheinen asenne. Tuon lapsen aika ei ollut nyt, mutta mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa tulee just sen syliin asti tulevan lapsen vuoro ❤️

Ja Pikkuminnikselle ihan hillittömät onnittelut! Luo ihanasti toivoa tähänkin osoitteeseen siitä, että Letrot on oiva apu! Köyhän kertoilemassa kuulumisia jatkossakin :)

Nyt on ihan pakko päivittää omaa napaa: lyhyesti siis oma tilanne, eli ei hormonaalista ehkäisyä vuosiin, pco, toive lapsesta ollut jokusen kuukauden päällä. Kierrot epäsäännöllisiä ja pitkiä. Toistaiseksi en ole ajatellut meidän edes yrittävän lasta, koska olen n. 100% varma, etten ovuloi ja kierron kestäessä viikkoja yli normaalin ei kauheasti jaksa toivoa pitää yllä. Tänään kuitenkin oli jotenkin vähän erikoinen olo ovulaatiotestiä tehdessä ja mitä ihmettä, ekaa kertaa ikinä ihan selvä plussa! Noita testejä on kuitenkin tullut marraskuusta asti tehtyä ihan järjetön kasa. Pco:n kanssa testit voi toki huijata plussia, mutta kun mulla on myös oireet! Se mikä tästä tekee hieman poikkeuksellista on se, että nyt on menossa kp 44 🙈 oon ollut ihan varma, että jos ovulaatiota ei säädylliseen aikaan kuulu, niin se jää kokonaan tapahtumatta. Mutta nyt elättelen toiveita, että se oikeasti tapahtui! Senhän näkee parin viikon päästä jos menkat alkaa (en uskalla edes toivoa, että raskaus olis saanut alkunsa, vaikka ollaan toki yritetty ihan jokseenkin innoissamme 😅). Antaisi ihan hirmuisesti toivoa tulevaan kun tietäisi, että ovis tapahtuu edes joskus. Siis kuin siistiä, me ollaan ihan fiiliksissä kun ekaa kertaa on edes vähän toivon fiilistä siitä, että kyllä tämä vielä tästä! :)

Floki kirjoitti:

Kahvisuklaa kirjoitti:

Menin testaa tänään... Sunnuntaina vasta pitäs menkkojen alkaa. Tulos:

Voi, onnea hirmuisesti aivan selkeästä plussasta! ❤️ Onnea myös muille jo raskaana oleville!

Oon lueskellut, että täällä osalla muillakin on PCO ja teiltä kysyisinkin, kuinka pitkiä kiertoja teillä on ja onko tietoa, ovuloitteko? Ja vielä se, että kuinka pitkän yrittämisen jälkeen ootte saaneet hormonilääkkeet avuksi?

Mulla on kierrot jotain 35-60 päivää keskimäärin. Nyt menossa joku kp 39 tms. En usko ovuloivani. Joskus muistan ajanjakson, kun bongasin useammankin kerran ihan selvän munasarjakivun ja todella runsaan, täysin kirkkaan ja erittäin venyvän vuodon ja oletan noiden oireiden tulleen ovulaatiosta. En ole siis käyttänyt hormonaalista ehkäisyä vuosiin, joten kroppaa on voinut seurailla. Nyt lapsihaaveen oltua jokusia kuukausia päällä, en ole bongannut ovista en oireista enkä erittäin runsaasta tikuttamisesta (käytössä monenlaisia tikkuja, mm Clearbluen kahden hormonin testi). Olen käytännössä satavarma, etten ovuloi. Tarkoitus on mennä yksityiselle, mutta haluaisin sinne kierron alkupuolella, eli odottelen kiertoa loppuvaksi, mutta ei ole kyllä yhtään sellainen tunne, että se tulisi tapahtumaan. Sen sijaan viimeisen reilun viikon on tullut minimaalista tuhruvuotoa... Mistähän ihmeestä sekin johtuu?

Villahuivi kirjoitti:

Doshika kirjoitti:

Kyllä minä olen lukenut, että Terolut VOI estää ovulaation. Ei välttämättä estä. Siksi minäkin kai alan syömään sitä kaksi päivää ovulaation jälkeen, jotta on varmaa että se ovulaatio on ehtinyt tapahtua.

Itsellä kun ovistestit ei toimi luotettavasti, on vaikea todentaa ovulaatiota. Mietin siksi, toimisiko se sylkitesti pcos-tyypillä? Tietääkl joku? Minulla toisinaa on positiivinen ovistesti koko kierron, toisinaan ei kertaakaan ja silti molemmissa kierroissa voi olla tai jättää olematta oireita fyysisesti. Siksi suostun itse syömään ainakin 3 kiertoa nuo 15-24 päivät, jotta kierto normalisoituisi - ja ehkä tulisi se ovis itsellään.

Onko sinulla Doshika, säännöllisesti ovis? Miksi syöt Terolutia? (En yhtäkkiä muista mitä olet kertonut).

Oletko kokeillut Clearbluen kahden hormonin digitaalisia testejä? Mulla näyttää herkät tikut ovista läpi kierron (tavallista, koska pco) ja vähemmän herkät ei näytä koskaan (totta, koska ovulaatiota ei tapahdu). Tykkään kuitenkin eniten niistä kahden hormonin testeistä, koska niistä näkee sentään estrogeenin nousun, eli tietää missä kohtaa kiertoa se nousee, eli milloin kroppa alkaa yrittämään ovulaatiota. Ja samoin uskon, että jos näytölle joskus ovulaatio napsahtaisikin, niin se todennäköisesti olisi totta (tähän mennessä siis ei ole vielä koskaan ovista näyttänyt enkä usko sitä tapahtuneenkaan). 

Villahuivi kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Villahuivi, en voi edes kuvitella mitä kaikkia tunteita tunnet kun yritys on kestänyt noin pitkään. Toivotaan, että ensi vuosi ois se sun vuosi! :) Tsemppiä!!

Hattara, sehän tässä hassua onkin! Ne tunteet! Kum toisinaan ei tunnu millekään, vaikka menkat alkaa. Tavallaan niiden kuuluukin alkaa ja mieli ja kroppa on sen suhteen tyytyväinen. Sitten on näitä kiertoja, jolloin itkettää, masentaa, raivostuttaa, on vihan ja stressin tunteita, kokomaailma kaatuu... ja miksi? Koska ne menkat alkoivat! Koska jostain syystä tuntui että tämä kierto olisi se the kierto. Ja mitä vielä, kohti uutta kiertoa vain. Tässä olen vakavasti miettinyt, pitäisikö yrittää löytää joku, jolle puhua ettei masennu. Siis ennaltaehkäisevästi jollekin ammatti-ihmiselle. Minulle on vain etäkontaktit vaihtoehto, kun kylällekin on niin pitkä matka, etten sitä ajele koskaan "turhaan". Eikä täällä toki psykologeja olekaan, kun ei ole kunnon terveyskeskustakaan enää....

Tryout kirjoitti:

Villahuivi, oliko niin että et halua minkäänlaisiin hoitoihin tai ns vippaskonsteihin ryhtyä?

Tiedän n. 35v pariskunnan joka yritti lasta reilut 3 vuotta ja heille syntyi syksyllä terve vauva. Olivat kunnallisella puolella operaatiossa jossa miehen sperma laitettiin jollain ihme menetelmällä suoraan "sinne". En muista mikä tämän menetelmän nimi on, mutta hoitui tosiaan kunnallisella.

Olisihan se kiva että lapsi vaan tulisi, mutta olen jo itsekin varautunut kaikkiin vippaskonsteihin kun haluan niin kovasti itse kantaa oman vauvani. En esim haluaisi ikinä adoptoida. Haluaisin kokea myös sen raskauden..

Tryout, olen menossa tutkimuksiin, kunhan lähete menee läpi. Meiltä on niihin tutkimuspaikkoihinkin 4h matka, eli en ihan heti niitä ole ajelemassa, kun töistäkään ei vapaata voi ottaa aina päivää kun huvittaa. Meillä mies ei ole suostuvainen tutkimuksiin, mutta minulle ne tehdään ja jos se auttaisi siihen, että saisin miehenkin käymään tutkimuksissa... vaikka oletankin, että vika on minussa kun en ovuloi säännöllisesti. Meillä tosiaan vuosissa mitattuna pyörähti/ää 3.yritysvuosi käyntiin, kun tämä vuoto ensin muuttuisi menkoiksi eikä tihkutteluksi. Vuosissa siis 3. aluillaan, kierroissa 27. Sen siitä saa kun on minikiertoja useita, 4 keskenmenoa ja ovulaatiotkin milloin sattuu.

Varsinaisiin hedelmöityshoitoihin en ole halukas. Jotenkin ne sotivat minun uskoa ja ajatustani vastaan siitä, että lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. En koe, että hedelmöityshoidot on väärin ihmiselle, joka niihin haluaa mennä ja hyvä ystäväni niitä käykin läpi. Omalle kohdalle koen sen olevan väärä reitti. En niin paljoa halua puuttua luonnonvalintaan, vaikka tutkimukset haluankin. Koen, että ne tutkimukset voivat auttaa psyykkisesti kestämään sitä, että tässä voi vielä kestää...

Olen täällä kysellyt Teroluteista. Niihin ehkä olisin suostuvainen. Letroista en tiedä, kun täältä on tosiaan tuntien matka sinne ultraan.... ja oma työ ei kuitenkaan anna periksi ottaa vapaata tiettynä päivänä, vaan elän todella epäsäännöllisessä rytmissä työn ja vapaan suhteen. En tiedä, auttaako ne Terolutitkaan mitään, kun menkat tulevat suht säännöllisesti, mutta se ovulaatio puuttuu tai on vajavainen useimmista kierroista vuoden aikana.

Kaikenlaisia kotikonsteja kyllä voin testata. Sitä greippimehua juon edelleen, vitamiinit yms käytössä, peppu ylös rakastelun jälkeen, rakastelua muutoinkin säännöllisesti 3-4x viikossa ilman ovisbongailua... mitähän vielä? Ai niin, vyöhyketerapiaa oöen kokeillut ja aion jatkaa, päättyvässä kierrossa se jäi väliin kun sairastuin. Pitäisikö kokeilla sitä hedelmöityskuppia, mikä lie lily-fertile se oli, jota facebook minulle mainosti..

Aika voimaton olo, kun tuntuu ettei tässä voi mitenkään onnistua... tiedän, ihmeitä tapahtuu! Ehkä se ihme on ensi vuodelle tulossa, mutta juuri tänään ei tunnu sille. Menkat ei ala kunnolla ja sekin ahdistaa. Huomaan, että 1-4pv ennen menkkoja alkaa mieliala laskea, menkkojen alussa se on pohjamudissa ja yleensä sinä kp3-5 sitten peruspositiivisuus ja onnellisuus nostaa päätään. Jospa niin käy myös muutaman päivän päästä taas ja pääsen hyvillä mielin uuteen vuoteen 😊

Yv2|yk26|kp32 ja tihkuttaa toista päivää jo.

Ootko kokeillut ruokavaliota avuksi? Pco:n kaverinahan tulee usein sokeriaineenvaihdunnan häiriö eli insuliiniresistenssi, joka vaikuttaa hormonitoimintaan. Tiedän useita, jotka ovat raskautuneet vähähiilihydraattisen ruokavalion aloituksen jälkeen. Jos aihe ei ole tuttu, niin googleta vaikka pco ja ruokavalio. Itsekin tässä nyt korjailen ihan itse itselleni syömällä aiheuttamaani insuliiniresistenssiä ja toivon todella, että kun saan kropan balanssiin, niin myös ovulaatiot käynnistyvät. Niin ja näihin juttuihin ei aina liity ylipaino, itsekin olen normaalipainoinen ja silti sokeriarvot aivan päättömiä.