haaveilija 83

Eipä täälä sitte itsepäiset munasarjani ollut femareistakaan moksiskaan, ei siis ovista tähänkään kiertoon :( Nyt taukoa hoidoista ja tarkootus olis pudottaa painoa ja koittaa olla stressaamatta ja ajattelematta koko lapsen hankintaa. Loppuvuodesta pitäs tulla sitte kunnalliselta yhteydenotto, jospa rankempiin hoitoihin mentäisiin. Päätöksenteon tuskaa siis täälä. Mutta ensin nautitaan lomasta parisen viikkoa ;)

Ittekseni tuossa aamusta mietin että pitääsköhän ostaa dosetti nuota kaikkia pillereitään varten ;D Monta vitamiinia ja lääkettä kun pitää ottaa ja vielä useesti päivässä. Välillä meinaa unohtua että onko jo ottanu vaiko eikö.

Onko muilla pco todettu vain ultran ja oireiden perusteella, vai onko tarvittu labroja? Mulla kun ei oo labroja otettu, kun edellinen gyne oli vähän vanhoilla tiedoilla matkassa, eikä niin asiallinenkaan ollu. Ja unohdin asian kysyä tällä viikolla uudelta gyneltä.

Rohkenen liittyä mukaan keskusteluun pitkän seurailun jälkeen. Olen 31-v ja edellisestä liitosta neiti 13-v. Nyt haaveissa pienokainen uuden puoliskon kanssa.

Omaa taustaa sen verran että reilut 2,5 v sitten PCO diagnoosin saanut, silloin muutaman kierron teroja syönyt ja sen jälkeen nuvaring uudelleen. Ehkäisy jätettiin pois 4/2013, muutamat menkat tuli luomusti ja positiivinen raskaustesti iloksemme saatiin. Ilo toki päättyi keskenmenoon rv 7+ ja siihen jäi sitten munarakkuloiden toimintakin. Keskenmenon jälkeen clomit + terot, nyt 5. kierto menossa, ei mitään vastetta lääkkeille. Gyne vaihtoon, uus ihana gyne tällä viikolla otti asiat syyniin. Vastaanotolta lähtiessä parempi, toivorikas mieli sekä clomien tilalle femar ja lisäks metformiini ja foolihapon lisäys. Niin ja purkki tuolle siipalle. Seuranta ultra heti seuraavasta kierrosta ja samalla reissulla munatorvien aukiolotutkimus.

PCO on onneksi yks helpoimmin hoidettavista lapsettomuuden syistä. Monet itkut toki asian tiimoilta itketty ja monta unetonta yötä vietetty netistä tietoa etsien. Tällä hetkellä positiivisella mielellä asian suhteen. Ehkä mekin joskus saamme pienen nyytin syliimme.