-H-

Mä en oo oikeen luottanut pelkkään oireiluun ikinä. Välillä perus pms-oireisto niin klassisia raskausoireita täynnä tissikipuineen ja pahoinvointeineen, että raskaana olen katsonut olevani/olleeni vasta, jos hcg:tä löytyy raskaustestistä.

Tänään muuten alkoi sellainen vaaleanpunainen vuoto, saapi nähdä alkaako uusi kierto kohta kuitenkin ja tämä jää kemiallisesti.

Koira on ollut tänään ihan hassu, seuraa mua kaikkialle, tuijottaa ja nuolee mun mahaa. Ei asunut meillä vielä silloin kun odotin esikoista 🤭🐕

Nää Onestepin uudet liuskat on ärsyttävämmät kun edeltäjänsä 😅 ihan ku omaan silmään haaleanvaaleaa haamua erottaisi, mutta kai mun kamera on sitten niin skeida, ettei selkeää kuvaa saa 🤷🏻‍♀️ siks rupesin kattelemaan kontrastilla ja negatiivina. Toisaalta, kai se on viimeistään ylihuomenna testattava uudestaan muutenkin 🤭

Työvoitto sinänsä että dpo 12, eikä uusi kierto ole vielä alkanut 👌 vähän rusehtavan hentoa (yleensä silloin vanhaa verta) tuli eilen illalla pyyhkästessä. Mut ei muuten mitään.

Tänään DPO 9/kp 34 (myöhästynyt ovis), tunnelmat melko rauhalliset, joten otin taktiikaksi tehdä testin su dpo 12, jos ei uusi kierto ole ehtinyt alkaa. Tohon sunnuntaihin pääsy olisi jo positiivinen merkki, että luteaalivaihe olisi alkanut pitenemään vaikkei plussaa tästä YK:sta tulisikaan.

Tällä viikolla kävin gynellä, hänen mukaan edellytykset hyvät raskautua ilman apuja, toki kehotti palaamaan asiaan jos vuodessa ei tule tulosta. (Nyt YK 4 tai 5, sekosin laskuissa) Tarpeen mukaan sitten keltarauhashormonia tukevaa lääkitystä jos noi luteaalivaiheet jää lyhyeksi. Ovulaatio kuitenkin ilmeisesti tapahtuu pääsääntöisesti joka kierrossa.

Mitäs muille kuuluu?

Tervetuloa sekaan Aukku!

Mulla oli esikoisesta vasta joskus dpo 12 haaleanvaalea haamu, sitä ennen dpo 9 ja 11 puhtaan valkeita negoja. "Leffaviivat" vasta dpo 20. Eikä mulla silloinkaan ollut muuta oiretta, kun jatkuva kuumotuksen tunne ja hiki 😅 se oli toukokuun alkua ja vilvoittelin terassilla pikkareissa ja topissa 🤭🤭 talviturkki lähti sinä vuonna toukokuun puolessa välissä ja silloin ilmoitin miehelle, että jos tää kuumotus jatkuu koko raskauden niin muutan mereen ja hän voi tulla ruokkimaan mua laiturilta

Mulla on loppuviikko mennyt hoitaessa flunssasta esikoista ja tihrustellessa korona-kotitestejä 🙈 (kuva viimeisimmästä)

Tänään DPO 5/kp 30, normi kierto 33vrk, eli saa nyt nähdä jääkö tässäkin kierrossa luteaalivaihe alle 10vrk. Oon yrittänyt ottaa rennosti ja olla ajattelematta sitä, tai koko tätä "projektia", se stressikään kun ei kuulemma tee hyvää 😅🙈 tää on taas jotain ihan uutta "tehdä" tätä toista lasta, kun esikoinen tuli ihan yllättäen.

Mikä tulee äitiyteen ja aikaisempaan aiheeseen, niin ite oon saanut opetella joustavuutta. Aikaisemmin olin tosi suoritus-orientoitunut (saan kaiken kun vaan teen tarpeeksi töitä sen eteen) - ja tämähän ei mitenkään stemmaa vanhemmuuteen 😂 Ei luontoa paljoa kiinnosta mun tahto sen raskautumisen- tai sen suhteen, millaisen lapsen saa.

Meillähän ei siis nukuttu kokonaisia öitä (2-8 herätystä/ yö) ennenku esikoinen oli vajaa 1,5v ja itse tarvinnut aina paljon unta. Siksi ollaan tätä toistakin lasta alettu miettiä vasta viime vuoden lopulla. Mut hei! Siitäkin selvittiin 💪

Eniten kaikessa kolahti se, että mä en enää koskaan ole yksin ja "vapaa", nyt on aina joku, joka tarvitse mua, ja jota varten mä olen olemassa (jaksoin tai en, halusin tai en), ainakin olemaan vähintään hengissä siihen asti, että on valmis aloittamaan aikuisuutensa ja mielellään vielä senkin jälkeen.

Jos joskus saakin lapsivapaata-aikaa, niin esim. Alkoholihuuruinen illanvietto ei tunnu enää rentouttavan, koska sen jälkimainingit tuntuu useita päiviä ja itselle tulee vaan hankalampaa olla lapsen kanssa. Toisaalta, sitä haluaakin jo yhden tai Max kahden vuorokauden erossa olon jälkeen taas lapsen luokse❤️

Ja se on ihan parasta hetken tauon jälkeen.

Mutta: kyllä tää äitiys vaan antaa jotkin supervoimat, nykyään ei stressaa tai viitsi edes käyttää kierroksia asioihin jotka ennen nosti karvat pystyyn (esim. Myöhästyminen töistä - jolloin kompensoi ajamalla ku päätön, tai joku sanoi jotain epämääräistä - eikä tiennyt miten pitäisi suhtautua - nykyään kysyn suoraan, jos asia kiinnostaa tarpeeksi, tai jos aikaisemmin piti suoriutua esim. opinnoista kiitettävästi - nyt on ihan ok tavoite päästä läpi rimaa hipoen, koska arki vaan on rankkaa, eikä kukaan työnantaja oo mun kurssiarvosanoja ennenkään kysellyt) Enkä juuri ole enää edes sairastelut 😂

Lisäksi sellainen jatkuva vaillinainen olo ja jonkin jatkuva tavoittelu (paitsi tämän toisen lapsen, mutta se ei ole kynnyskysymys millään elämän alueella, vain toive) on loppunut. Ennen en jaksanut olla yksin, nyt nautin niistä harvoista hetkistä jotka saan olla yksin. Ennen elämä ei tuntunut miltään jos ei matkustellut, käynyt kylpylöissä ja pyörinyt "muodin mukaisissa" paikoissa. Nyt suihkussa käynti yksin on luksusta 😂 tai se että pääsee ulos syömään tai ylipäätään valmiiksi katettiin pöytään, syömään ruokaa, jota ei itse ole tehnyt 😂

Ite koen, että äitiys ja tää korona-aika on tehnyt mut onnellisemmaksi kuin oon koskaan ollut elämässäni aiemmin. Olen huomannut, että en ollutkaan se ekstrovertti, ennemmin ambivertti tai jopa introvertti. Kaipaan edelleen läheisiä ystäviä, mutta sen 100 turhaa tuttua karsiutui elämästä pois jo silloin kun aloin odottamaan esikoista. Koen olevani elämän perusedellytyksissä enemmän kiinni ja pieni ponnistelu arjessa on tuonut vain iloa, sen aikaisemman ainaisen vaillinaisuuden sijaan, kun kaikki oli saatavilla ja mahdollista. Ironista ehkä, mutta tarkoitan tätä vilpittömästi. Olen luopunut paljosta, mutta saanut sitäkin enemmän ❤️ äitiys on opettanut priorisoimaan ja hengittämään 😊

Myöskin kiinnostaisi tietää mitä Alice87 kuuluu? Onkohan kaikki hyvin?