filosofi

Vastauksen osa 2

Kun ilmastonmuutosta ei onnistuta pysäyttämään, hyödyntävät fasistit länsimaissa syntyvän kaaoksen ja kaappaavat  vallan. Vallankumous tapahtuu feminismiä ja uskontoa hyväksikäyttäen.  Fasismiahan ei voi käsitellä oikeastaan kuin kahdella tapaa: joko dokumentoiden tai mustalla huumorilla Veikko Huovisen ”Veitikan” tapaan. Nämä tekijät ovat valinneet mustan huumorin ja samalla he käsittelevät tuota ”intersektionaalista feminismiä”, joka saa toimia fasismin metaforana.

Kirja on todellakin älyllinen haaste, ja kun pääsin loppulauseisiin vasta silloin, saapas kun olen, oivalsin kirjan juonen ja minun oli aloitettava tuo kakkos-osion lukeminen ihan alusta. Voin helpottaa kirjan ymmärtämistä hieman kertomalla, että hyvän ja pahan taistelussa hyvä vie lopulta voiton, mutta luontoäiti joutuu käyttämään kaikkein järeintä asettaan saadakseen ihmiset taas elämään sopusoinnussa luonnon kanssa.

Mutta kuten sanottu toimiessaan fasismin metaforana ”intersektionaalinen feminismi” saa mustan huumorin kautta monia syvällisiäkin sävyjä, ja intersektionaalisuus tulee esiin sanan varsinaisessa merkityksessään!

No hyvä !

Vastauksen osa 1

Kuulun itse tuohon saapaskategoriaan, joten joudun myös lainaamaan toisten viisauksia.  En osaa pukea ajatuksiani aforismien muotoon varsinkaan, kun asia koskee noin moniselitteistä termiä kuin "Intersektionaalinen feminismi". Varmasti sinulle on tuttu Paasikiven aforismi, kun hän suurlähettiläänä toimiessaan Tukholmassa sai ulkoministeriltä vaatimuksen antaa lyhyt tilannekatsaus nopeasti.  Paasikiven vastauskirjehän alkoi jotenkin näin: "Valitettavasti antamassanne ajassa ei ole mahdollista antaa tilannekatsausta lyhyesti..." Ja sitten tuli tekstiä monta kymmentä sivua. Paasikivihän käytti pikakirjoitusta, joten varmasti ulkoministeri sai vastauksen nopeasti! Joten älä hermostu, jos vastaukseni on pitkä(styttävä) ja monipolvinen.  Palstan säännöt eivät salli näin pitkää tarinaa, joten joudun jakamaan sen kahteen  osaan.

Jouduin sattuman oikusta lukemaa kevään aikana kirjan, joka käsitteli ”intersektionaalista feminismiä” moneltakin kantilta. Tämä siis tapahtui jo ennen Ohisalon avausta. Jouduin ikäni puolesta koronakaranteeniin ja tietoisena pitkästä eristyksestä tilasin pinon kirjoja luettavakseni. Olin käynyt teatterissa katsomassa esityksen ”Homo Sapiens”. Pidin kovasti. Halusin tutustua kirjailijaan paremmin ja tilasin hänen uudemman kirjan ”Huomisen lyhyt historia”. Tottumattomana netin käyttäjänä sohlasin jotenkin ja sain luettavakseni kirjan ”Tulevaisuuden lyhyt historia”( www.bod.fi/s?k=soupfvjlkd1c ).

Kirja yllätti minut täysin. Sen tekijäksi oli merkitty pseudonyymi, jonka taakse kätkeytyy ilmeisesti akateemista porukkaa, jotka haluavat kansantajuistaa vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia. Kirja jakautuu kahteen osioon. Ensimmäinen kahdeksan sivua (joka on luettavissa oheisesta lukunäytteestä) käsittelee ilmastonmuutosta, jonka he pelkistävät Ilmatieteen laitoksen Ilmasto-oppaasta saatavaan kaavioon, jota he ovat edelleen pelkistäneet. Kun pelkistetään, tieteellinen tarkkuus kärsii, joten akateeminen maailma varmaan kivittäisi tekijät jos he esiintyisivät omilla nimillä.

Tähän ensimmäiseen osaan tekijät pyytävät suhtautumaan äärimmäisellä vakavuudella, mutta seuraava osa on sitten fiktiota. Se luo yhden skenaarion jossa tapahtumat etenevät identtisesti sen kuvauksen kanssa, jonka Osmo Soininvaara loi viime joulukuisessa pakinassaan. Tämä kirja ilmestyi tammikuussa tänä vuonna.

Jatkuu…

Eikö olekin mielenkiiintoista, ettå kun Amerikassa jotain esitetään, nousee siitä heti hurja "älämölö" ihan Suomessa asti!

Mutta kun samasta asiasta lähes samanliaisen mielipiteeen muutamaa kuukautta aikaisemmin on esittänyt joku suomalainen tutkijaryhmä ei se näyttäisi kiinnostavan ketään.  Se on esitetty tosin kirjan muodosaa         (  www.bod.fi/s?k=soupfvjlkd1c ). Kirja ei ole yhtä ryppyotsainen kuin Moore, mutta asiasisältö on jopa vakuuttavampaa.  Vakuuutavammaksi sen tekee jo alkulause,jossa todetaan, että kokonaiskuvan rakentamisessa  on paikoin jouduttu käyttämään arkijärkeä, jos tutkittua tietoa ei ole tai se on liian ristiriitaista. Kirja siis ei julista olevansa oikeassa, mutta johtopäätökset yhtenevät Mooren kanssa. (tuskin Moore sentään on plagioinut!)

Se että kirjan johdanto-osa on  "puolitieteellinen" , ei vähennä sanoman arvoa, ja kun sanoma on tarjottu mustan huumorin sävyttämän fiktio-osan esipuheena, on todella uusi kirjallinen oivallus. 

Vai mitä sanotte, kun ilmasto-asaa ei saada ratkaistua ja kuppi menee nurin niin, että tapahtumat etenevät  Soininvaaran joulukuisen blogin mukaan (lähes identtisesti). Syntyneessä kaaoksessa fasistit ottavat vallan fenminismin kaapuun pukeutuneina, ja lopulta luontoäidin on puututtava asiaan, ja pelastettava ihmiskunta.  Tosin kun selvisi, miten se tapahtuu, oli minun luettava koko kirja alusta loppuun uudestaan.

Luulempa että taman keskustelufoorumin lukijoita saattaa yllätyks3llinen loppuratkaisu miellytää siuuresti mutta samt ihmiset, jotka mollaavat Moorea saavat kyllä herneen nenäänsä tästäkin, He voivat pitää Veikko Huovisen  "Veitikkaa" hauskana, mutta  kun musta huumori osuu omaan nilkkaan on hymy kaukana. Varmaan tästä syystä tekijät haluavat olla pseudonyymin takana, sillä Moore kestää kyllä pilkan, mutta pieni suomalainen tutkija  menettää myllytyksessä työnsä ja perheensä.