Faith

En jaksaisi tuollaista. Juhlien on tarkoitus piristää elämää ja ilahduttaa eikä lisätä mielipahaa. Maailmassa ja elämässä on mielipahan aiheita jo muutenkin tarpeeksi.

Ottaisin asian vakavasti puheeksi.

En ole kuunnellut enkä oikeastaan haluakaan.

1980-luvun lapsena minulla kuitenkin on käsitys 70-luvun lastenkulttuurista. Oli outoja absurdeja lauluja, loruja ja kirjoja. Ehkä niillä yritettiin "avartaa" lasten mieliä, kannustaa luovuuteen ja vallitsevien käsitysten kyseenalaistamiseen. En tykännyt niistä lapsena enkä vieläkään arvosta sellaista.

Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ihmiset ajattelevat. Tässä asiassa vain sillä on lopulta väliä, mitä Jumala ajattelee meistä kustakin.

Minulla ei ole syytä epäillä hänen uskoaan.

Ehkä vanhat tutut kulmat ovat alkanet tympiä sinua? Vai onko siellä asuessanne tapahtunut jotain masentavaa, jolloin ympäristö muistuttaa siitä ja ajaudut apeisiin tunnelmiin?

Eräs alue, jossa asuin nuorena ollessani onneton, kauan sitten, vieläkin tekee apean ja jotenkin väsyneen olon, kun joskus kuljen sen alueen läheltä.

Tulisiko muuttaminen kyseeseen (miehen + perheen kanssa tietenkin)?

Ehkä hänellä on sellainen vanhanaikainen ajattelutapa, että akateemisesti kouluttautuneet ovat "parempaa väkeä" tai olevinaan sellaista. Ja sen takia hän tuntee alemmuutta sinuun nähden, ja sitten se sinun elämänmyönteisyytesikin vielä ärsyttää, kun et lannistu hänen vähättelyistään.

Älä kuitenkaan mieti niin paljon häntä. Ole vain vilpittömästi oma myönteinen itsesi.