Faith

Minullakin klo 16-18. Esim. tänään syön päivällisen vasta nyt.

Epämukavuusalueita on eri asteisia. Esim. minulle se, että pakotan itseni lähtemään ihmisten ilmoille joskus, kun en haluaisi, on lieväasteiselle epämukavuusalueelle menemistä. Sen seuraus on aika usein myönteinen: mieliala kohoaa ja on energisempi olo.

Rajulla epämukavuusalueella käyminen sen sijaan on lähes aina ollut kielteinen kokemus. Päättelen tästä, että tunnen itseni, voimani, kykyni ja rajani jo aika hyvin. Ei juuri tule myönteisiä, opettavaisia yllätyksiä.

Aika pitkälle noin on silloin, kun juhlien järjestäjänä on vanhempieni sukupolveen kuuluvat ihmiset suvussamme.

Tosin meidän suvussa vieraana olevat naiset eivät osallistu keittiötöihin, vaan ainoastaan talon väkeen kuuluvat naiset. Eli jos juhlat vietetään vanhempieni luona, minä ja siskoni teemme keittiötyöt äitimme kanssa, mutta tätimme ja naispuoliset serkkumme eivät osallistu.

Nuorempien sukumme jäsenten kohdalla töiden sukupuolijako ei enää ole yhtä jyrkkä. Esim. isäntänä oleva mies saattaa valmistaa ruoan alusta asti ja me muut autamme. 

Eräs älykäs ihminen kertoi eläneensä vuosia siten, että hänen mielensä taustalla jäyti solipsismi vaihtoehtoisena todellisuuskäsityksenä. Aina esim. muiden ihmisten kanssa jutellessaan hän piti mahdollisena, etteivät ne muut ole olemassa hänen mielestään riippumattomina, todellisina olentoina. Ymmärtääkseni se oli pakkoajatuksen kaltainen ongelma hänelle.

Varmaan rankkaa. Luulisi että siinä menettää kaiken motivaation olla muiden kanssa tekemisissä.

Farkut ja pitkähihainen yläosa. Kenkinä tennarit ilman sukkia.

Jos tuulee, ulkotakki on minulle välttämätön. Jos ei tuule, neuletakki tms. riittää.