Faith

Mielenterveytesi voi alkaa itsestään ajan mittaan parantua. Se on hyvin yleistä. Ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa tajuat alkaneesi voida paremmin etkä edes muista koska käänne tapahtui.

Oletko pyytänyt apua Jumalalta? Jos et vielä ole niin rukoile Jeesuksen nimessä.

Puutarhuri kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Puutarhuri kirjoitti:

Oletko valmistautunut jotenkin? Jakanut tavaroitasi? Suunnitellut hautajaisiasi? Hautaan vai polttohautaus?

Toivotaan asiallista ketjua

En pelkää kuolemaa. Hieman joskus mietityttää tapahtumat kuoleman edellä: tulenko kärsimään ruumiillisesti ja ovatko tilanteet vaikeita suhteessa mahdollisiin ympärillä oleviin ihmisiin?

En ole suunnitellut hautajaisiani eikä minua kiinnosta tehdä niin. Sen verran toki, että haluan hautaan siunaamisen tapahtuvat kristillisesti sekä toivon ruumiin hautaamista (polttohautauksen sijaan).

Olethan kertonut/kirjannut toiveesi?

Kauniisti kirjoitit mietteistäsi. Itse pohdin joskus, että tietääkö ihminen ennalta kuolevansa kohta. Mielenkiintoista.

Minäkin olen miettinyt, vaistoaako ihminen kuoleman olevan lähellä ja että muuttuuko tapa nähdä oma maanpäällinen elämä sen myötä merkittävästi. Eli kun tietää, ettei aikaa enää ole jäljellä edessäpäin, alkaako automaattisesti suhteuttaa menneisyyttään eri tavalla, esim. saavatko tietyt menneisyyden tapahtumat valtavan paljon suuremman merkityksen? 

Muuttuuko ihminen viisaammaksi kuoleman edellä?

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se pitänyt arvata, että Aatun opit eivät kuolleet hänen mukanaan.

Valitettavasti näin on. Eugeniikkaa harjoitetaan aktiivisesti sikiöseulonnoin ja selektiivisin abortein.

Lehtijutut ja mainoskuvat yms. on laadittu kaikkein eniten sen mukaan, mikä myy. Voidaan kysyä, miksi juuri tuollainen markkinointi ja mainonta tuottaa tulosta. Ja että voisiko mainoskuvaston saada muutettua muuttamalla kulutuskäyttäytymistä.

Vaikuttaa kyllä pikemminkin, että naismallien vähäpukeisuus mainoskuvissa on vain lisääntynyt tänä aikana, kun tasa-arvokeskustelua on alettu käydä laajasti koko yhteiskunnassa. 

En. Vaikka kannatan Natoon liittymistä tässä tilanteessa, tunsin surua katsoessani tiedotustilaisuutta, jossa presidentti ja pääministeri kertoivat hakemispäätöksestä.

Päätöksessä on historian siipien havinaa surullisella tavalla. Minulle liittymisen kannattaminen on vain käytännön sanelema juttu: Suomi tarvitsee parhaimman turvan Venäjää vastaan.