Faith

Käytän aina joko Oivariinia tai aitoa voita. Oivariinissa on hyvä maku, vaikka se on kai osittain kasvipohjaista.

En oikein tykkää kasvimargariinin mausta. Tämä on tietysti ihan tottumuskysymyskin. Olen totuttanut itseni voin makuun.

Luulin viimeisen viikon ajan, että älypuhelimeni akku on hajonnut ja että minun täytyy ostaa uusi puhelin. Akku meni nollille koko ajan eikä enää latautunut kunnolla. Olin todella harmissani.

Mutta tänään puhelinta tutkiessani minulle selvisi ensinnäkin, että puhelimessani on irrotettava akku (en tiennyt sitä; luulin että kaikissa älypuhelimissa on sisäinen akku). Ja mikä parasta, kun kokosin puhelimen uudestaan, akkuongelma oli korjautunut kokonaan! 

Kyse oli ilmeisesti siitä, että akku oli mennyt huonoon asentoon, kun puhelin oli ehkä kolahtanut johonkin tms. Sen irrottaminen ja takaisin laittaminen korjasi ongelman!

Halusin kirjoittaa tämän kokemukseni tänne nettiin, koska jollekulle saattaa joskus olla siitä hyötyä. 

Joskus 2000-luvulla löysin pankkiautomaatista Nordean pankkikortin ja vein sen Nordean konttoriin. Piti täyttää joku lomake muistaakseni, mutta mieleeni jäi erityisesti, että virkailija oli tyly. Hänen käyttäytymisestään pystyi näkemään, että löytökortin vastaanottaminen oli ylimääräinen tehtävä kesken kiireisen työpäivän.

Hän kysyi vielä kyllästyneesti "haluatko löytöpalkkion?". En enää muista mitä vastasin eli ainakaan löytöpalkkio ei ollut iso summa rahaa (yli 20 euroa), koska sen varmaan muistaisin.

Minua ei kiinnosta löytöpalkkio, mutta edes kohteliaisuus olisi ihan kiva...

Lapsuudessa 80-luvulla näkyi tv1 ja tv2 sekä sen jälkeen, kun asuinalueellemme asennettiin maan alle jotkut kaapelit, niin kaapelikanavat Sky Channel ja Super Channel. 

Joskus 80-luvun lopulla tuli Kolmoskanava.

Ovatko sisaruksesi temperamentiltaan erilaisia kuin sinä? Jos ovat, niin ehkä vanhempasi yrittivät kasvattaa sinua samalla tavalla kuin heitä? Kun he eivät saaneet kohdallasi samanlaisia tuloksia kuin heidän kohdallaan, he "luovuttivat"?

Muistaakseni psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoi jossain kirjassaan, että vanhempien olisi hyvä tutustua lapsen yksilölliseen temperamenttiin ja kasvattaa sen mukaan. Esimerkkinä: jos lapsi on ujo ja arka, häntä ei tulisi sysätä kylmiltään uusiin sosiaalisiin tilanteisiin, kun taas rohkea sisarus saattaisi oikein nauttia sellaisesta. Ujo lapsi saattaa pelästyä ja lamaantua, mistä seuraa huono kokemus ja ujous, pelokkuus voimistuu.

Tällainen yksilöllisen temperamentin huomioiva kasvatus on suht uusi juttu kasvatusfilosofiassa ymmärtääkseni, mutta täysin järkevä. Varmaan vanhemmat eivät vielä muutama vuosikymmen sitten tajunneet tällaista.