Faith

Eli hän on kotona ruokaillessakin hiljaa ja sulkeutunut? 

Joku kotikasvatuksen aiheuttama tottumus? Joissain perheissähän ruokapöydässä pitää olla hiljaa.

Yhden lapsuudenkaverini kotona vallitsi ruokapöydässä aina täysi hiljaisuus. Odotin kaverin huoneessa kun hän kävi syömässä eikä keittiöstä kuulunut muuta kuin aterinten kilahduksia, vaikka koko perhe istui pöydän ääressä.

Pystyn syömään kerralla sekä paljon että vähän.

Nuorena saatoin syödä kokonaisen 200 g suklaalevyn kerralla. Nyt haluan syödä terveellisemmin, joten syön vain muutaman rivin. 

En ymmärrä miten lainsäädäntö tuohon ongelmaan liittyy, mutta se toki on surullista, jos oma vaatimustaso sydämenasian suhteen on niin korkea, ettei uskalla edes yrittää.

Esim. haluaisi tehdä jotain luovaa, vaikka taidetta, mutta koska pelkää etteivät omat luomukset kuitenkaan olisi riittävän hienoja, ei koskaan tee mitään.

Ainoa ratkaisu tuohon ongelmaan on, että hyväksyy itseltään epätäydelliset teokset. Sisäistää sen ajatuksen, että yksi epätäydellinen on parempi kuin nolla täydellistä.

Voi.

Korkeasti koulutettu ei välttämättä ole kovin kiinnostunut edes omasta alastaan niin, että hänellä olisi näkemystä ja kykyä keskustella siihen kuuluvista ilmiöistä. Monille vaikuttaa riittävän vain, että saa tutkinnon ulos ja pääsee ansaitsemaan rahaa.

Toki aidosti kiinnostunutta korkea koulutus sivistää. En vähättele koulutuksen merkitystä.

Sivistykseen kuuluvat mielestäni myös hyvät tavat ja tahdikas käyttäytyminen. Nekään eivät ole koulutuksesta kiinni.

Aion vielä tiskata. Teen itse joka päivä vähintään yhden siivoustehtävän. Olen tänään jo vienyt roskat.