Faith

Varhaisteininä 90-luvun alkupuolella katsoin siskoni kanssa joulun alla Lumikki-satuelokuvan tv:stä. Se oli ihmisten näyttelemä, ei animaatio. Siitä lähtien joka vuosi joulun lähestyessä odotin että se taas esitettäisiin, mutten koskaan ole nähnyt sitä uudestaan.

En ole löytänyt sitä netistä eli sen nimi on varmaan jokin muu kuin Lumikki (millään kielellä). Muistan vain ettei se ollut suomalainen. 

Opetuksen ei tarvitse olla tunnustuksellista, on itse asiassa parempi ettei se ole. Uskonnonopetus silti on tärkeää.

Ja koska Suomi edelleen on maa, jossa valtaosa johonkin uskontokuntaan kuuluvista on kristilliseen uskontokuntaan kuuluvia, ja koska kulttuurimme on historiallisesti voimakkaasti kristillisyyden muovaama, ei-tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tulee painottua kristinuskoon.

Joulujuhlien yhteydessä kirkkoon menemisen mahdollisuus tulee edelleen järjestää, mutta kirkkoon kuulumattomat saavat toki jäädä tilaisuudesta pois.

Vastustan kristillisten perinteiden muuntamista kaikille sopivaan muotoon, esim. Suvivirren laulamista uusin ei-kristillisin sanoin.

Se jos hän ei ole kiinnostunut juttelemaan mistään mistä itse olen kiinnostunut juttelemaan.

Esimerkiksi, vaikka tykkään eläimistä, en ole kiinnostunut juttelemaan lemmikeistä. Nuorena tutustuin työharjoittelussa ihmiseen, joka oli kiva, mutta joka puhui koko ajan lemmikkieläimistään. Kerran nukahdin hetkeksi kuunnellessani hänen juttujaan.

Toinen esimerkki minusta tylsästä puheenaiheesta on opiskelu- / työelämään liittyvät henkilökohtaiset suoritukset ja suunnitelmat.

Voileipää ja jogurttia, lihapiirakoita + nakkeja, ranskalaisia + nakkeja, purkkihernekeittoa. 

Oli 90-luvullakin jo pakastepizzoja, ei vain yhtä suuri valikoima kuin nykyään.

Olen joskus. Mm. väsymys (varsinkin se jos ei ole nukkunut kunnolla), melu ja stressi altistavat. Jos olen pahalla tuulella toisen ihmisen seurassa, yleensä sanon "olen huonolla tuulella", ettei se toinen ihmettele.