Faith

Luulisi että ihmiset olisivat nykyään varovaisempia kaiken koskettelun suhteen, kun aiheesta on puhuttu niin paljon mediassa. Vaikkei tuo välttämättä ole mikään seksuaalisesti motivoitunut yritys luikerrella lähemmäksi.

Itse varmaan yrittäisin ensin juuri tuota, että selkeästi astuisin poispäin aina kun hän yrittää kutitella. Jos se ei tepsi niin ehkä rohkaistuisin sanomaan asiasta kohteliaasti mutta jämptisti.

Olen itse ollut suurin piirtein tuollainen tietyissä yhteisöissä. Ujous ja kokemus ettei oikein ole mitään puhuttavaa selittävät minulla tuon. Ja kun on alusta lähtien enimmäkseen ollut hiljainen, kynnys muuttua puheliaammaksi kasvaa. Ajattelen että olisi muiden mielestä outoa jos yhtäkkiä alkaisinkin puhua enemmän. Niinpä vain jatkan sillä hiljaisella linjalla.

Luin jutun tänään päivällä. Osa siinä kerrotuista tapauksista on suorastaan julmia. Hirveää ajatella, että keskuudessamme liikkuu ihmisiä, jotka suhtautuvat noin lapsiin. Hyvä kuitenkin että ilmiöstä puhutaan.

Minäkin tunnen empatiaa väärintekijöitä kohtaan ja yritän ymmärtää olisiko vaikka joitain yleisinhimillisiä seikkoja, jotka ovat olleet vaikuttamassa teon taustalla. 

Minulle empatian tunteminen ja taustavaikuttimien ymmärtäminen ovat eri asioita kuin teon vääryyden ja pahuuden tuomitseminen. Empatia on tunnepainotteinen ilmiö ja ymmärtäminen lähinnä älyllistä toimintaa.

Vääryyden tuomitseminen taas on moraalista ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa toimintaa. 

Minua auttaa se että olen uskovainen. Raamatussa tämä on hyvin selkeää. Pahat teot ovat pahoja, vaikka teon taustalla voi olla erityisiä vaikuttimia. Katumuksen, parannuksen ja anteeksiannon mahdollisuus on tärkeässä osassa.

Olin yläasteella ja lukiossa. Minulla oli vapaa-aikana kavereita, muttemme koskaan käyneet discoissa ja "ryyppäämässä" kuten monet koulukavereistani. Olin paljon kotona perheeni kanssa. Usein oli tunne että menetän jotain, kun isosiskoni lähti perjantai-iltana discoon. 

Ensimmäinen mielikuva joka minulle tulee 90-luvun elämästäni on sellainen että kävelen kotiin koulusta, on aurinkoinen kevätpäivä ja poikkean matkalla kauppaan ostamaan karkkia. Enimmäkseen myönteiset muistot.