Faith

Todella halpa, mutta ravitseva ja kylläisenä hyvin pitävä ateria on kaurapuuro voisilmällä ja 1-2 keitettyä kananmunaa. Kuulostaa aamiaiselta, mutta sopii pääateriaksikin. Pidän välillä päiviä, jolloin syön vain näitä. Puuroon saa lisää energiaa tekemällä sen vaikka täysmaitoon.

Ei meillä ainakaan. Pikkulapsena söimme lapsille tarkoitetuilla pienemmillä haarukoilla ja ruokalusikoilla.

Aikuisten tapaan veitsellä ja haarukalla minut ja sisarukseni opetettiin syömään hyvissä ajoin ennen koulun aloittamista. Olin luokallani ainoa joka osasi. Meidän koulussa ekalla harjoiteltiin oppitunnilla veitsellä ja haarukalla syömistä.

Tämä oli 80-luvulla.

Videolla gorillaveljekset Ringo ja Jabali.

Minulla oli nuorena violetti kausi pukeutumisessa. Yhdistin sitä eniten varmaan ihan mustaan ja farkunsiniseen.

Nykyään en ostaisi violettia vaatetta enkä edes sisustustekstiiliä. Ainoa missä pidän violetista väristä on kynttilät. Violetteja kynttilöitä ei vain meinaa löytää. Tiimarissa (r.i.p) oli upea kynttilävalikoima, violettejakin oli paria eri sävyä.

Itse päättäisin ensin, kuka kertoja on. Onko hän aikuinen joka muistelee lapsuuttaan vai lapsi joka kertoo tapahtumia sitä mukaa kuin ne tapahtuvat.

Kerronnan aikamuotoja voi vaihdella erilaisia tyylejä käyttäen.

Aikuiskertojan kerronta on lähtökohtaisesti imperfektissä, mutta jotkut kohtaukset, erityisesti tärkeät hetket, voi kertoa preesensissä. Esim: "Muistan sen iltapäivän hetken. Tulen kotiin, heitän repun lattialle, potkin tennarit jaloistani. Käännyn ja näen makuuhuoneen ovenraosta isän istumassa sängynlaidalla." Jne.

Toisaalta lapsikertoja ei välttämättä ole niin vaikea toteuttaa kuin luulisi. Luin joskus suomalaiskirjailijan novellin, jossa oli kertojana pikkulapsi, jota riitelevät vanhemmat retuuttavat aamulla päiväkotiin. Innostuin itsekin kirjoittamaan novellin, jossa on pikkulapsi kertojana. Kerrontatyylin välittömyys, konkreettisuus ja epäanalyyttisyys oli hauskaa ja vapauttavaa.

Minäkin suosittelen kokeilemaan.