Faith

Ala vaikka väkisin tehdä parina päivänä viikossa pikakäyntejä ihmisten ilmoille, aloittaen helpoimmista paikoista. Minulle kirjasto olisi luettelemistasi paikoista helpoin. Joku 5-10 minuuttia riittää.

Suurella todennäköisyydellä sinulle alkaa ajan mittaan kertyä mukaviakin kokemuksia, ja maailmasi avartuu vähitellen.

Tavallaan olisi velvollisuus kertoa totuus, kun itsekin haluaisin vastaavassa tilanteessa tietää. Onneksi ei ole koskaan tarvinnut olla tuollaisessa tilanteessa. Olisi vaikeaa kertoa.

On paljon hyvää. Esim. nyt juuri on hyvä olo. Olen tänään ulkoillut ja harrastanut runsaasti liikuntaa. Parin tunnin päästä syön hyvää ruokaa. Illalla jatkan hyvän elokuvan katsomista. 

Tuossa on jo monta hyvää, arkista asiaa.

Kotimaisista Puhtaat valkeat lakanat sekä Onnea vai menestystä. Viimeksi mainittu tuli muistaakseni sunnuntai-iltaisin, katsoin sen aina yksin kun muu perhe oli jo nukkumassa. Se oli perhedraama.

Ulkomaalaisista Rooman sheriffi, Salaiset kansiot ja Äärirajoilla olivat suosikkejani. Katsoin kyllä myös Kauniita ja rohkeita koulun jälkeen sekä Melrose Placen, joka taisi tulla keskiviikkoisin yhdeksältä.

En kumpaakaan.

Toisaalta ajattelen että ihmisyyden perusyksikkö on ihmisyksilö. Eläimiin verrattuna ihminen on vahvasti yksilöllinen olento. Onnistuneen ja terveen psykologisen kehityksen (imeväisestä aikuiseksi ihmiseksi) tunnusmerkkinä pidetään muista eriytymistä omaksi itsekseen.

Toisaalta ihmisyksilö ei tule toimeen ilman yhteisöä, ei materiaalisesti eikä normaalisti myöskään (mielen)terveydellisesti. Terveessä psykologisessa kehityksessä muut ihmiset ovat välttämättömiä; yksilö, joka on varhain lapsuusiässä hylätty ja elänyt vuosia ilman ihmiskontakteja, jää jonkinasteisesti kehitysvammaiseksi. Ihmisyksilöillä on vastuu toisistaan.