Faith

Kävin ala-asteeni kauniissa vuonna 1927 valmistuneessa Toivo Salervon suunnittelemassa koulurakennuksessa. Iso klassisentyylinen kivitalo.

Salervo suunnitteli 1930-luvulla myös kaunokirjoitusmallin Suomen kouluihin.

Väistän yleensä itse koska en halua kosketusta tuntemattoman ihmisen kanssa. Osalle ihmisistä tällaisella ei ole väliä, vaan saattavat jutellessakin tulla liian lähelle.

Väistän erityisesti silloin, jos vastaantulija näyttää siltä, että hänelle liikkuminen on ehkä haastavampaa kuin minulle (minua iäkkäämpi, huonokuntoisempi tms.).

Mm. netissä julkaistaan ihan säännöllisesti jumalanpalvelussaarnoja, ja saatavilla on myös Raamatun opetusta sekä pastorien ja opettajien kommentteja ajankohtaisiin ilmiöihin.

Kannattaa vain varmistaa, että saarna ja opetus on Raamatun mukaista ja evankeliumikeskeistä.

Kasvokkainen vuorovaikutus on kyllä hyvä, mutta aina se ei onnistu syystä tai toisesta.

Miten tekohymyily määritellään?

Harrastan sosiaalista hymyilyä eli hymyilen sosiaalisissa tilanteissa kohteliaisuutta, myönteisyyttä ja ystävällisyyttä viestittääkseni. Se kuitenkin on enemmän tapa kuin tunnelähtöinen ilme, ja siksi jotkut saattavat pitää sosiaalista hymyäkin tekohymynä.

Itse en pidä sosiaalista hymyä tekohymynä.

Tekohymy on mielestäni sitä, että suhtautuu kohteena olevan ihmisen tunteisiin välinpitämättömästi, mutta hymyilee silti vain siksi, että joku toinen, esim. pomo, käskee tai hän kokee painostusta siihen. Tekohymyilijä saattaa sisimmässään suhtautua jopa kielteisesti siihen jolle hymyilee. Tekohymyilijä saattaa jopa toivoa, että kohde vaistoaa, ettei hänen hymynsä ole aitoa.

Tiivistetysti: sosiaalinen hymy on sisäsyntyistä, myönteisesti motivoitunutta ja vilpitöntä, kun taas tekohymy on ulkosyntyistä, välinpitämättömästi tai kielteisesti motivoitunutta sekä joissain tapauksissa vilpillistä.

Tuosta "tavallisen näköisyydestä"... Itse pidän ulkoisesti kauniitakin (=sellaisia jotka pärjäisivät vaikka missikilpailuissa) tavallisen näköisinä. Eli minun ajattelussani "tavallisen näköinen" ei ole koskaan tarkoittanut vähemmän nättiä / komeaa. Ymmärrän "tavallisen näköisyyden" epätavalliselta näyttämisen vastakohdaksi; epätavallista on vaikka huomiota herättävän iso nenä, huomattava kasvojen epäsymmetria tai lyhytkasvuisuus.

Näin ollen ajattelisin, että kaikkia tavallisen näköisiä (mukaan lukien missityypit) kohdellaan kenties keskimäärin paremmin kuin epätavallisen näköisiä. Missityypit vain luulevat, että heitä kohdellaan hyvin siksi, että he ovat missityyppejä?

Oikeastaan tässäkin kysymyksessä olennaisin asia taitaa olla viehättävyys. Ihmiset kai monesti vähän huomaamattaan kohtelevat keskimäärin paremmin niitä yksilöitä, joita itse pitävät viehättävinä sekä saattavat kohdella tylystikin niitä, joita pitävät epäviehättävinä. Skarppaamisesta voi kyllä olla apua.