Faith

Laitan aina reilusti vähemmän sokeria kuin ohjeessa. Laitan puolukkarahkaan kuohukermaa (vaahdotettuna) maitorahkan lisäksi, se jotenkin pehmentää puolukoiden happamuutta. Tykkään pienestä kirpeydestä.

Katsoin sitä silloin 90-luvun alussa, olin 13. Tykkäsin sen tunnelmasta. Se meni kyllä jossain vaiheessa niin oudoksi, että seuraaminen oli turhauttavaa.

Pidän Lynchin elokuvista Mulholland Drive, Blue Velvet, Lost Highway ja Inland Empire. Minua kiinnostaa psykologia, unet ja unisymboliikka sekä taiteessa symbolinen kerronnan taso. Outous ei haittaa, vaikka yritän kyllä aina selvittää, mitä tarinassa oikeasti tapahtuu (ja mikä on kuviteltua, mikä unta, mikä takaumaa jne.) ja mikä teoksen sanoma voisi olla.

Tällä hetkellä minulla on niinkin paljon kuin kaksi ja puoli levyä Fazerin Punaista. Reilun viikon sisällä olen ostanut ne. Syön jokainen ilta 2-3 riviä. Suklaan syöminen ei lähde minulla käsistä (vaikka se onkin lempiherkkuni), joten voin ongelmitta pitää sitä paljon kotona.

Omat vanhempani eivät mielestäni käyttäneet sitä, mutta tiesin että sellainen vaihtoehto on olemassa että tottelematon lapsi tulee myydyksi mustalaisille. En tiedä mistä olin sen kuullut, ehkä jostain tv-ohjelmasta.

En traumatisoitunut, vaikka ihan pienenä uskoin tuollaiset jutut.

Se on ihan yksilöllistä, mikä kellekin sopii sokeriherkkujen korvikkeeksi. Minulle nykyään täysmaitoon tehty kaurapuuro on herkku, jota saatan syödä vaikka elokuvaa katsellessani. Siihen tulee vain kaurahiutaleita ja täysmaitoa, ei edes suolaa, saati sokeria. Kypsennän sen mikrossa.

Juuri se pelkistetty maku on hyvä ja koostumus miellyttävä. En ole puuroihminen yleensä, mutta tuosta tykkään.