Faith

En uskaltaisi vaihtaa yhtäkään päivää pois. Sillä mitä jos se muuttaisi nykyhetkeä huonompaan suuntaan? Jos vaihtaisin jonkun hirveän päivän pois, sehän saattaisi muuttaa nykytilannetta vaikka siten, etten enää olisi uskovainen. Se ei tietenkään haittaisi sitä muuttunutta minua, ja se juuri olisi ongelma!

Meidän perhe asui pitkään kerrostalossa, mutta myöhemmin muutimme omakotitaloon.

Kerrostalossa asuessamme ihastelin aina omakotitalossa asuvien kavereitteni taloja, pihateitä ja takapihoja. Vaikutti niin kotoisalta, että kadulta käännyttiin pensasaitojen suojaamalle pihalle. Yhden koulukaverini omakotitalossa oli iso takapiha jossa oli omenapuita ja leikkimökki. Eräänä talvena, kun oli tosi paljon lunta, he olivat tehneet lumikolalla kapean polun leikkimökille, ja minusta se oli ihana, siis se polku!

Olin jo teini-ikäinen muuttaessamme omakotitaloon, ja vaikka se oli kivaa, olisin lapsena saanut siitä enemmän iloa irti.

MS-taudista tai uskovaisuudesta. Tai siitä että elää erakkomaista elämää keskellä isoa kaupunkia.

Kaivaisin teräviä kivenmurikoita ja oksia apuna käyttäen itselleni majaksi maakuopan, jonka vuoraisin sammalilla, jäkälillä ja lehdillä. Tekisin sen kohtaan johon aurinko pääsee paistamaan eli se olisi lämmin ja lämpenisi kesän edetessä. Keräisin valmiiksi puidenlehviä, jotka asettaisin sateella sen päälle.

Asettuisin kuoppaan pohtimaan mistä saan ruokaa. Alkukesästä ei vielä ole marjoja, mutta monia kasveja ja niiden juuria voi käyttää ravintona. Omistaisin ensimmäisen päivän sille että keräisin ja veisin maakuoppaani voikukkia, poimulehtiä ja siankärsämöitä isot määrät ja yrittäisin syödä ne. 

Etsisin kuivia oksia ja yrittäisin tehdä tulen hankaamalla. Tuli tarjoaisi suojan petoeläimiä vastaan ja antaisi lämpöä. 

Vaikea arvioida kuinka kauan kestäisin. Henkinen kantti ratkaisisi minulla paljon. Jos onnistuisin tulen teossa, saisin siitä voimia yrittää enemmän ja olla kekseliäämpi. Epäonnistumiset taas heikentäisivät tarmoani edes yrittää.

Marjojen kypsyminen toisi toivoa.

Saattaisin jopa talveen asti selviytyä.

Nuorena saatoin syödä koko levyn heti, mutta nykyään syön yleensä 2-3 riviä yhden illan aikana. Muutos lähti siitä kun aloin kysyä itseltäni parin rivin jälkeen tekeekö minun oikeasti vielä mieli lisää. Melkein aina vastaus oli että ei. Nykyään otan automaattisesti vain sen pari riviä syötäväksi.

Olen kyllä aina ollut hoikka, silloin nuorenakin.