Faith

Mielestäni paras tapa suhtautua uskontoihin lasten kasvatuksessa on se, että vain kertoo lapsille uskonnosta ikätasoon sopivalla tavalla ja antaa heidän vapaasti esim. osallistua rukouksiin jos heistä tuntuu siltä mutta ei pakota mitään.

Tuolla tavoin ehkä todennäköistää sen että lapselle kehittyy terve ja myönteinen, omasta sisimmästä lähtevä suhtautuminen uskonasioihin.

Kristinuskossa pikkulapselle sopii kertoa vain vaikka että uskomme että on olemassa Jumala joka on luonut meidät ja joka rakastaa meitä ihmisiä. Esim. jouluisin lapset kuulevat aiheesta lisää kristillisten joululaulujen ja muiden perinteiden kautta. Lapset kyllä ovat vastaanottavaisia omilla hiljaisilla tavoillaan. Pakottaminen sen sijaan vain pahentaa asiaa.

Tällä hetkellä vettä, mutta meillä alkaa jouluateria puolen tunnin päästä, ja ruokajuomana minulla on kotikaljaa. Viiniäkin olisi tarjolla, mutta en halua hitustakaan krapulaa. Sitä paitsi kotikalja on hyvää varsinkin tällaisen perinteisen suomalaisen ruoan kanssa.

Kvinoa. Helppokäyttöinen, neutraalin makuinen, suutuntumaltaan mukava, proteiinipitoinen ruokakasvi jolla saa lisättyä kasvisruokien proteiinipitoisuutta.

Meillä oli ihana joulu aina.  Perinteisin menoin vietettiin perhejoulu, joskus isovanhemmat olivat mukana. Rakastin jouluvalmisteluja, kuten leipomisia, jouluostoksia, kodin koristelua, joulukorttien piirtämistä. Rakastin myös koulun joulujuhlia ja niihin laulujen yms. harjoittelemista.

Kävimme perheen kanssa jouluostoksilla siten että me sisarukset saimme ostaa toisillemme pari joululahjaa salaa. Vanhemmillamme oli joululahjakätkö johon he keräsivät lahjoja paketoivaksi aatonaattoiltana eli "joululahjavalvojaisissa" kun me lapset olimme jo nukkumassa.

Aattoaamuun oli aina ihana herätä. Oli niin tunnelmallista ja jännittävää. Katsoimme aattoaamun lastenohjelmat.

Joulurauhanjulistuksen jälkeen kävimme hautausmaalla. Sillä reissulla myös käytiin pikaisesti kylässä samassa kaupungissa asuvilla sukulaisilla. Oli juhlavaa, jouluisin aina pukeuduttiin vähän hienommin.

Illan hämärryttyä oli joulusauna ja sen jälkeen perinteinen jouluateria. Pöytä oli katettu kauniisti ja oli tunnelmallinen kynttilävalaistus. Aterian jälkeen lahjojen jako. Sen jälkeen oli ihanaa vetäytyä omaan huoneeseen tutkimaan lahjoja ja syömään suklaata.

Joulupäivä oli rauhallinen. Olimme vain kotona. Kynttilät paloivat ja hartaat joululaulut soivat.

Enimmäkseen nuo perinteet ovat vieläkin voimassa. Vietän joulut aina lapsuudenkodissani nyt aikuisenakin. Mutta myös oman kotini koristelen jouluiseksi.

Minulla on pöytäkuusi (tekokuusi) jonka koristelin jo itsenäisyyspäivän jälkeisenä sunnuntaina. Siinä on lämminsävyinen valosarja, kullanvärinen koristenauha, kullanvärisiä minipalloja, kullanvärinen latvatähti, ja se on kullanvärisessä kukkaruukussa. Oli tarkoitus vielä hankkia siihen joitain punaisia koristeita, mutta sitten tuumasin että se on kaunis jo nyt.

Lapsuudenkodissani, johon menen viettämään joulun, kuusi koristellaan yleensä aatonaattona.

Heh, tämän viestin tarkistusnumero on kuusi kuusi kuusi.