Faith

Pissan ja tupakan haju. Puhelinluettelo joka oli kiinnitetty koppiin ketjulla. Tupakantumppeja.

Kerran lukioikäisenä 90-luvulla puhelinkoppi koitui pelastuksekseni. Tulin koulusta perjantaina iltapäivällä ja huomasin ettei kotiavain ollut mukana. Muu perhe oli sovitusti lähtenyt maalle viikonlopun viettoon. Oli talvi ja hirveä pakkanen. Menin lähikirjastoon miettimään mitä teen ja silloin muistin että minulla on rahapussissa puhelinkortti jossa todennäköisesti oli vielä saldoa.

Kirjaston lähellä oli puhelinkoppi, josta soitin vanhemmilleni, ja he kertoivat keneltä naapurilta saa yleisavaimen. Asuimme rivitalossa enkä tuntenut naapureitamme ollenkaan. Vanhempani soittivat tälle naapurille ja kertoivat että olen tulossa hakemaan avainta. 

Olin niin ujo etten uskaltanut noin vain mennä pimpottamaan ovikelloa.

Oli ihanaa päästä lämpimään kotiin ja laittaa sauna päälle. 

Täytyy seurata milloin tämä rantautuu Suomeen ja miten korkealle tartuntaluvut täällä nousevat sitten. Toivottavasti tätä seurataan Suomessa ja luvuista tiedotetaan virallisesti. Rupean sitten taas käyttämään ffp-tason maskia, kun tartuntoja paljon.

Sairastin ensimmäisen koronani viime marraskuussa ja inhosin sitä, vaikken saanutkaan vakavia oireita.

Siten että pidän hyvää huolta itsestäni. Terveellistä ruokaa, liikuntaa, lepoa. Rukoilen ja luen Raamattua. Katson lempielokuviani. Lataan akkujani siten että vain istun yksin hiljaisuudessa, tuijotan seinää ja haaveilen.

Muistan 90-luvun ufobuumin. Olin silloin yläasteikäinen. Katsoin kaikki dokumentit, keskusteluohjelmat ja tv-sarjat aiheesta. En kuitenkaan itse uskonut ufoihin silloin kuten en nykyäänkään. Kuuntelin niitä kertomuksia kuin kummitusjuttuja.

Minua kiinnosti ufo-kertomusten psykologinen puoli: unen ja valveen välitilat, muistinmenetykset yms. 

Jotkut on ihan hyviä. Ne vähän vanhemmille lapsille tarkoitetut, jotka eivät ole ihan mössöä. Esim. Kalastajan pata on hyvää. Toki siihen pitää lisätä suolaa. Eipä kyllä juuri tule itselle ostettua.

80-90 -lukujen vaihteessa oli sellaista Pilttiä kuin Talonpojan pata. Tykkäsin siitä ja söin joskus pikkusisarukselleni ostettuja purkkeja. Siinä oli naudanlihaa, perunaa, porkkanaa ja herneitä.

Täytyy joskus tehdä noita pataruokia ihan aikuisten versioina.