Faith

Muistan 90-luvun ufobuumin. Olin silloin yläasteikäinen. Katsoin kaikki dokumentit, keskusteluohjelmat ja tv-sarjat aiheesta. En kuitenkaan itse uskonut ufoihin silloin kuten en nykyäänkään. Kuuntelin niitä kertomuksia kuin kummitusjuttuja.

Minua kiinnosti ufo-kertomusten psykologinen puoli: unen ja valveen välitilat, muistinmenetykset yms. 

Jotkut on ihan hyviä. Ne vähän vanhemmille lapsille tarkoitetut, jotka eivät ole ihan mössöä. Esim. Kalastajan pata on hyvää. Toki siihen pitää lisätä suolaa. Eipä kyllä juuri tule itselle ostettua.

80-90 -lukujen vaihteessa oli sellaista Pilttiä kuin Talonpojan pata. Tykkäsin siitä ja söin joskus pikkusisarukselleni ostettuja purkkeja. Siinä oli naudanlihaa, perunaa, porkkanaa ja herneitä.

Täytyy joskus tehdä noita pataruokia ihan aikuisten versioina.

Ei ole ikuisuuden jälkeistä aikaa ja tilaa. Ikuisuus on loputon.

Uskon ikuiseen elämään Jumalan luona Taivaassa. Sinne pääsevät ne jotka uskovat Jeesukseen.

En kyllä maksaisi 14:ää euroa keskuskeittiösapuskasta.

Olisiko minulla kuitenkin se aikuisen tietoisuus, joka minulla nyt on, vai kokisinko kaiken lapsen tietoisuuden kautta, kuten silloin ensimmäisellä kerralla?

No joka tapauksessa en haluaisi. En jaksaisi. Tuntuu hirveän raskaalta erityisesti se että pitäisi uudestaan käydä peruskoulu.