Faith

Syön päivittäin yhden pääaterian, joka on monipuolinen lämmin ruoka lisukkeineen. Sen lisäksi syön iltaisin yleensä kaurapuuroa, jossa on esim. mustikoita ja pähkinöitä.

Toisin sanoen en syö kahta ns. lämmintä ateriaa, vaikka tuo puuro onkin lämmin.

En edes hahmota ateriarytmiä siten että olisi lounas ja päivällinen, vaan ajattelen sitä pääaterian käsitteen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.

 

Vanhemmilta ikäpolvilta on vaadittu lapsina enemmän eikä tunteille ollut juuri sijaa. Työllä näytettiin oma arvo ja ahkeruus. He ovat olleet sota-ajan lapsia.

Kyllä. Lienee paljolti myös sukupolvikysymys.

Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.

Ajattelen miten kivaa on sitten kun tehtävä on ohi.

Yleensä jo se helpottaa oloa, että pelottavan asian hoitaminen on päässyt käyntiin. En itse pelkää hammaslääkärillä käymistä, mutta jos otan sen esimerkiksi, niin siinä operoitavana makaaminen olisi jo voiton puolella olemista. Odottaminen ja jahkailu on se piinallisin osuus monesti.

Katson elokuvaa Salaisuus pinnan alla. Olen nähnyt tämän varmaan viisi kertaa aiemminkin, mutta tämä on niin valtavan hyvä, että kestää monta katselukertaa.