Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Onpa pelottava ajatus, että saattaisi aiheuttaa itselleen syövän ajattelemalla että saattaa sairastaa syöpää. Onneksi minulla ei ole tuota "kykyä". 

Ymmärrätkö edes mitä syövän syntyminen edellyttää? Keholla on mahdollisuus edistää asioita, jotka kuuluvat sen normaalin toimintaan. Eli vaikka tehostamalla hormonitoimintaa voi tulla aktiivisemmaksi, syöpä on sitten taas seurausta geneettisestä häiriöstä et pysty sellaista mielen kanssa aiheuttamaan. 

Vastasin aloitukseen. 

Onpa pelottava ajatus, että saattaisi aiheuttaa itselleen syövän ajattelemalla että saattaa sairastaa syöpää. Onneksi minulla ei ole tuota "kykyä". 

Minulle on useamman kerran käynyt niin, etten osaa avata ovea, kun toinen ihminen katselee. Näissä ovissa on ollut vähän epätavallinen mekanismi, mutta kuitenkin niin yksinkertainen, ettei sen avaamisessa pitäisi olla ongelmaa.

Kerran esim. yritin poistua labran näytteenottohuoneesta ja hoitajan jäädessä katselemaan en meinannut saada ovea avattua. En tiennyt pitääkö kahvaa painaa tai lukkoa vääntää samalla kun työntää ovea auki tms. joten hermostuksissani yritin kaikkea. Nykyäänhän on kaikenlaisia mekanismeja.

Minulla on esiintymiskammo, ja koen sitä samaa suorituspainetta joissain tuollaisissa tilanteissa kun joku katsoo.

Näen maisemia. Esim. erästä Chopinin nokturnoa kuunnellessani näen aina mielessäni erään lapsuuden peltomaiseman, miltä se näyttää kesähelteellä, juuri ennen ukonilmaa, kun tummat pilvet peittävät taivaan.

Mutta en näe pelkästään luontomaisemia. Tietyn aikakauden ja tyylisuunnan klassinen musiikki synnyttää mielikuvia vuosisatojen takaisesta keskieurooppalaisesta kylästä, jonka pienillä teillä kulkee hevosvankkureita. Sellainen Grimmin satujen maisema. Näen sen ylhäältä käsin.

Musiikki synnyttää ideoita, muistoja, tunteita, ja koska olen visuaalinen ajattelija, ne saavat kuvallisia ilmenemismuotoja mielessäni.

"Millaista sun unettomuus oli rajuimmillaan?"

Nukuin 1-3 tuntia yössä. Heräsin siis ilman mitään syytä keskellä yötä.

Sairastan MS-tautia, ja pidän mahdollisena että se jotain kautta aiheutti tuon selittämättömän unettomuusjakson minulla.

Erikoisinta oli, etten kokenut olevani erityisen väsynyt päivisin. Olen kuullut, että aivot automaattisesti lisäävät palauttavan unen osuutta silloin, kun unen kokonaismäärä jää vähiin. Se kuulemma on joku kehon oma selviytymismekanismi.