Faith

Silloin tällöin. Olen nähnyt vielä viime vuosina unia, joissa esiintyy eräs oppilas ala-asteeltani 1980-luvulta. Näin hänet viimeksi 90-luvun puolivälissä. Näissä unissa olemme jostain syystä aina koulun ruokasalissa.

Törkeää käytöstä aikuiselta ihmiseltä, eikä mielestäni ihan normaalia.

Se onkin ihan erityisen ikävä kokemus, jos joku ns. kunnollisen näköinen yllättäen sanoo jotain tosi törkeää.

Vuosia sitten nettipalstalla joku kertoi työntäneensä raskaana ollessaan vammaista lasta pyörätuolissa kadulla, kun yhtäkkiä vastaan kävellyt keskiluokkaisen oloinen rouvashenkilö oli sanonut vihaisesti jotain "miksi hankit lisää lapsia jos jo ensimmäinen on vammainen". Tuollaisesta kommentista tulee hirveä olo jo muutenkin, mutta erityisen kylmäävää hänestä oli ollut se, että sanoja oli habitukseltaan sellainen jolta ei odottaisi moista käytöstä. Keskiluokkainen natsirouva... hyi.

Syön omenat ja päärynät kuorineen, mutta ulkomaiset pesen huolellisesti vedellä.

Virallisen palautuspyynnön teki helmikuussa Suomen opetusministeriö, ja tämän hallituksen opetusministeri on RKP:n Anna-Maja Henriksson. Vaikuttikohan tämä siihen että ruotsalaisiin tuli vihdoin vauhtia?

Lähes joka kerta kun kallojen tilanteesta on uutisoitu Suomessa, jutuissa on lyhyesti käyty läpi taustoituksena se, että kallojen varastaminen liittyi aikakauden ruotsalaiseen rotuoppiin. Ehkä Suomen opetusministeriön tyypit sanoivat ruotsalaisille kollegoilleen että palauttakaa nyt ne kallot, että tämä kiusallinen uutisointi vihdoin loppuu? Ruotsin rotuopillista historiaahan on Suomessa käytetty RKP:tä vastaan.

Minulle riittää, että vanha klassinen musiikki on ja pysyy. Vanhalla tarkoitan teoksia jotka on sävelletty 1900-lukua edeltäneinä vuosisatoina. Monenlaisia erilaisia tyylisuuntia mahtuu noihin vuosisatoihin, mutta niitä kaikkia yhdistää harmonia ja kauneuteen pyrkiminen. Ainakin kaikkia niitä teoksia, jotka minä olen kuullut.

Nykyajan säveltäjät saavat puolestani eksperimentoida niin paljon kuin haluavat.