Faith

Konstantinos Kavafiksen runo joka alkaa "Kun lähdet matkalle Ithakaan...". Kertoo elämän matkasta ja siitä, että oppii arvostamaan erilaisia kokemuksia, niitäkin, joita ei itse olisi valinnut tielleen.

Tuomas Anhavan suomennos on paras.

En jätä uunia päälle, vaikka kauppa on niin lähellä että koko reissussa menee 15 minuuttia. Pesukonettakaan en jätä pyörimään.

Olen ihan tyytyväinen vartalooni joten ok tunnelmissa. Joskus jos olen jo valmiiksi stressaantunut ja yritän epätoivoisesti etsiä vaatetta johonkin tilaisuuteen, olenkin sen mielialan takia tyytymätön ulkonäkööni, ja silloin poistun masentuneena. Silloin kyllä lohduttaudun sillä, että melkein kukaan ei näytä omiin silmiinsä hyvältä sovituskopin peilissä.

Viime vuosina tosin olen lähinnä tilannut vaatteet verkkokaupoista.

Kirjoitan joskus novelleja ja runoja. Piirrän ja maalaan vesiväreillä. Mitään näistä en tee jatkuvasti vaan silloin tällöin kun erityinen innostus iskee.

Se kun ala-asteella menimme koulun kanssa joulukirkkoon aamulla. Kävelimme luokittain pitkissä jonoissa kirkkoon aamuhämärässä, oli pakkasta ja lumiset puut ja kadut sekä kaupungin jouluvaloja siellä täällä. Kun tulimme kirkon aulaan ja riisuimme takkeja, aiemmin harjoittelemaan saapunut musiikkiluokkien kuoro alkoi laulaa Hoosiannaa. Kirkossa oli tunnelmallinen kynttilävalaistus. 

Tämä oli joskus 1980-luvun loppupuolella.